Turun yliopistollisen keskussairaalan tulipalosta syyskuussa 2011 kerrottiin laajasti Pelastustiedossa 7/2011. Savukaasut levisivät nopeasti EA-poliklinikalla palo-osastojen rajapintojen läpi puutteellisten ja avonaisten palokatkojen vuoksi. Kuva: Varsinais-Suomen pelastuslaitos.
Sairaalarakennusten yleisiä haasteita ovat saneerauksen tai rakentamisen jälkeiset tekniikkaläpiviennit. Opinnäytetyössä kartoitettiin hoitolaitosten paloturvallisuutta.
Hoitolaitoksen palotekninen selvitys ja rakenteellinen paloturvallisuus valikoitui aiheeksi osittain sopimuspalokuntaharrastuksen takia sekä mielenkiinnosta rakenteelliseen paloturvallisuuteen. Tämän lisäksi vastaavanlaisia opinnäytetöitä ei juurikaan ollut tehty, joten aihe oli mielenkiintoinen ja työ riittävän haastava.
Varsinainen työ oli tehdä sairaalarakennuksen paloturvallisuuskartoitus ja laatia siitä raportti tilaajalle. Kartoituksen ja sitä seuranneen raportin päämääränä oli laatia mahdollisimman yksinkertainen, mutta selkeä kartoitusraportti. Tarkoitus oli keskityttyä sellaisiin kohtiin, joista saattaa olla todellista vaaraa palotilanteessa tai tulipalo leviäisi näiden epäkohtien kautta muihin tiloihin.
Ennen kartoitusraporttipohjan luomista sekä varsinaista kenttätutkimusta tutustuttiin Onnettomuustutkintakeskuksen tutkintaselosteisiin, jotka koskivat sairaalapaloja 2000-luvulla. Tutkintaselosteiden toimenpide-ehdotuksissa huomioitavat asiat olivat etusijalla paloturvallisuuskartoituksen laadinnassa.
Opinnäytetyön varsinainen tutkimusosa sisälsi myös tutustumista palomääräyksien historiaan Suomessa ja tutustumista uuteen Valtioneuvoston asetukseen rakenteellisesta paloturvallisuudesta. Tämän lisäksi tutustuttiin erilaisiin sammutusta helpottaviin laitteisiin ja palokatkoihin. Lähdeaineistoa oli ajoittain haastava löytää, mutta materiaalia kertyi kuitenkin riittävästi. Onnettomuustutkintakeskuksen tutkimusselosteet sekä Valtioneuvoston uusi asetus rakennusten paloturvallisuudesta olivat lähdeaineiston pääosassa.
Kenttätutkimuksen perusteella sairaalarakennuksissa yleisesti olevia haasteita ovat saneerauksen tai rakentamisen jälkeiset tekniikkaläpiviennit, kuten kaapelien tai sairaalakaasujen reittimuutokset tai lisäykset. Tällöin on riski, että toimiva palokatko paloalueen rajalla lävistetään, eikä sitä korjata asennuksen jälkeen.
Vastaavanlainen ongelma voi syntyä, kun rakennuksen peruskorjaus etenee esimerkiksi kerroksittain alhaalta ylöspäin. Tällöin yläpuolisiin tiloihin johtavia sairaalakaasu-/ LVI-tekniikkareittejä kulkee jo saneeratun tilan kautta, eikä niitä tukita paloalueen rajalla määräyksien mukaisesti, kun ne on poistettu käytöstä.
Kenttätutkimus ja puutteet kuntoon
Sairaalarakennuksien teknisestä ylläpidosta vastaavien olisi hyvä tutustua Onnettomuustutkintakeskuksen tutkintaselosteisiin ja kartoittaa rakennuksien paloturvallisuutta esimerkiksi kevyellä kenttätutkimuksella. Kartoituksen jälkeen voidaan varata rahaa kunnossapitoon sekä virheiden ja puutteiden korjaamiseen.
Kenttätutkimus sisälsi paloalueen rajoilla sekä tiloissa, joissa osastointivaatimus läpivientien palokatkojen silmämääräisen todentamisen, palo-ovien yleiskunnon tarkastuksen suljinlaitteineen ja tiivisteineen, paloilmaisimien silmämääräisen tarkastuksen sekä alkusammutuskaluston tarkastamisen ja palokuorman arvioimisen varastotiloissa. Myös sähköpääkeskuksissa ja -ryhmäkeskuksissa tehtiin pistokoeluontoisesti lämpökamerakuvauksia. Tämän lisäksi ATK-tiloissa kuvattiin lämpökameralla palvelin- ja serverijärjestelmiä sekä alakattojen yläpuolella potilaskutsu- ja sen kaltaisten järjestelmien jako- ja koerasioita. Sairaalakaasulinjojen juotosliitoksien kuntoa arvioitiin silmämääräisesti ja epäselvistä kohdista tehtiin vuototesti saippuavedellä. Alakaton yläpuolisen tilan happipitoisuutta mitattiin pistokoeluontoisesti. Happipitoisuuden mittauksen tarkoituksena oli selvittää mahdollinen vuotava sairaalahappilinja.
Uudistuneen asetuksen myötä Valtioneuvoston perustelumuistiosta oli runsaasti hyötyä, samoin Puuinfon julkaisusta Paloturvallinen puutalo. Näissä molemmissa käsiteltiin uutta asetusta riittävän laajasti. Uuden asetuksen myötä olisi kuitenkin syytä julkaista rakennusalalle oma oppikirjansa rakenteellisesta paloturvallisuudesta. Asioiden tulkinta olisi näin helpompaa etenkin henkilöille, jotka eivät ole normaalisti aiheen kanssa päivittäin tekemisissä.
Ammattikorkeakoulussa opiskeleville rakennus- ja yhdyskuntatekniikan opiskelijoille rakenteellista paloturvallisuutta käsitellään melko vähän, ainoastaan viisi opintopistettä. Opiskelijoille olisi varmasti hyödyksi, mikäli kursseja pitävät henkilöt olisivat päivittäin tekemisissä rakenteellisen paloturvallisuuden kanssa joko suunnittelijoina tai palotarkastajina. Näin kursseille saataisiin uusinta tietoa sekä oikeita esimerkkejä.
Opinnäytetyö oli hyödyksi itselleni myös siviiliammatissa. Työskentelen rakennustyön valvojana eri saneeraushankkeissa. Opinnäytetyöstä saatu tieto auttaa tekemään päätöksiä ja ohjaamaan urakoitsijoita käyttämään oikeita tuotteita. On helpompi toteuttaa rakenteet paloturvallisesti ja arvioida suunnittelun tasoa paloturvallisuuden osalta.
Opinnäytetyön ohjasi Satakunnan ammattikorkeakoulusta lehtori Mari Kujala ja Satakunnan sairaanhoitopiirin turvallisuuspäällikkö Ari-Pekka Laine. Kiitän molempia työn ohjauksesta. Opinnäytetyöhön voi tutustua osoitteessa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201805046565
Kirjoittaja Joonas Kekki valmistui rakennusinsinööriksi (AMK) Satakunnan ammattikorkeakoulusta rakennus- ja yhdyskuntatekniikan koulutusohjelmasta toukokuussa 2018. Hän sai opinnäytetyöhönsä apurahan Palosuojelun edistämissäätiöltä. Kekki työskentelee rakennustöiden valvojana ja asiantuntijana palovahingoissa sekä toimii myös Porin VPK:n päällikkönä.
