Aktiivinen, avoin ja rohkea viestintä lisää pelastustoimen näkyvyyttä ja vaikuttavuutta. Millainen viestintäteko vuodelta 2020 ansaitsee tunnustuksen? Tule mukaan valitsemaan ja tarjoamaan omaa ehdokasta.
Media pitäisi pelastustoimessa tunnustaa yhä vankemmin keskeiseksi osaksi organisaation strategista suunnittelua. Pelastustoimessa valmistui viime vuoden lopussa raportti, jossa käsiteltiin mediaa osana pelastustoimen toimintaympäristöä.
Raportin tekijä, professori Janne Seppänen Tampereen yliopistosta katsoo, että media on myös pelastustoimelle keskeinen tekijä koko organisaation suorituskyvynkin kannalta.
”Se ei hoida pelkästään tiedottamista.”
Pelastustoimen mediasuhteeseen professori ei ota tuntematta ja tutkimatta kantaa, mutta arvioi, että pelastustoimella on hyvän maineensa ansiosta myös hyvä mediasuhde. Raportissaan Seppänen kirjoittaa medioitumisesta, joka hänen mukaansa tarkoittaa pelastustoimessa sitä, että median läsnäolo pitää ottaa systemaattisesti huomioon, erityisesti poikkeustilanteissa, joiden eteen pelastustoimessakin usein joudutaan.
”Median huomioiminen on huomattavasti intensiivisempää kuin parikin vuosikymmentä sitten. Viestinnällä on eri toiminnoissa paljon suurempi sija, kuten ajankohtaiset esimerkitkin osoittavat”, hän sanoo ja viittaa esimerkiksi valmiuslain käyttöönotettavien pykälien viestintää koskevasta keskustelusta.
Journalismin tehtävä on kysyä myös kriittisiä ja hankalia kysymyksiä ja myös pelastustoimen tehtävissä voi syntyä tarve sellaisille kysymyksille. Seppäsen tuntuma on, että pelastustoimessa on kohtuullinen valmius kohdata tällaisia tilanteita.
Komiikka on tehokas keino
Janne Seppänen puhuu tunnemielikuvan merkityksestä viestinnässä. Tätä hän korostaa erityisesti kansalaisille jaettavassa turvallisuusviestinnässä.
”Kannattaisi miettiä viestinnällisiä ratkaisuja esimerkiksi siitä näkökulmasta, miten vastataan entistä paremmin ihmisten turvallisuuden tarpeeseen ja kaipuuseen.”
Hänen mielestään turvallisuusviestinnässä ratkaisevaa on juuri se, millainen tunnemielikuva ihmiselle jää viestistä.
”Sen ei tarvitse olla esimerkiksi pelottavaa, vaan siinä pitää olla sellainen hyvä oivallus, joka pysäyttää ihmisen ja osuu ihmisten turvallisuuden tunteeseen, joka on meille kaikille tärkeä.”
”Kyllä se voi olla hauskakin. Huumori ja komiikka ovat vahvimpia viestinnän keinoja. Niiden vahvuus on juuri siinä, että ne iskevät erilaisten torjuntojen läpi. Jos sitä ei osata käyttää taitavasti, se vie asian tärkeydeltä ja uskottavuudelta pohjan, eli ei tyyliin ”vitsi vitsi”.
”Mutta kyllä lempeällä ja hymyilevällä tavalla. Sellaisen löytäminen on tärkeää. Kannustan pelastustoimea miettimään viestintää juurikin tunnemielikuvan kautta”, Janne Seppänen sanoo.
Lue lisää: Viestintää, mutta miksi?
Teksti: Esa Aalto
Kuva: Teemu Heikkilä
