"Valehtelisin jos väittäisin, ettei olisi, suomeksi sanottuna, **tuttanut", sanoo Juha Pöyhönen sairastamastaan koronasta.
Itä-Uudenmaan pelastuslaitoksella työskentelevä palomies Juha Pöyhönen sai tammikuussa koronan. Tauti oli onneksi lievä. Kun Pöyhönen parani, palokunnasta löytyi tekemistä savu- ja vesisukelluskiellosta huolimatta.
”Altistuin koronavirukselle lauantaina 23. tammikuuta. Törmäsin sattumalta kaveriini, ja juttelimme ehkä 15 minuuttia. Sunnuntaina oli työvuoro. Olimme olleet rakennuspalokeikalla, kun huomasin, että kaveri oli yrittänyt soittaa kolme kertaa. Soitin takaisin, ja hän kertoi, että hänellä on koronavirustartunta, ja että minäkin olen altistunut. Päädyimme esimiehen kanssa siihen, että on fiksuinta lähteä kotiin. Altistuminen oli varmasti tapahtunut, vaikka minua ei vielä oltu virallisesti määrätty karanteeniin. Ehdin viettää työvuorossa 14 tuntia. Ennen lähtöä kerroin asiasta vielä työvuorolle.”
Maanantaina hakeuduin koronavirustestiin. Tiistaiaamuna tuli tekstiviesti, joka yllätti: minulla oli tartunta. Oireet alkoivatkin pian. Haju- ja makuaisti lähti. Muuten oli perinteisen flunssan oireita, pientä yskää, pääkipua, lihakset kipeinä yhden päivän ajan. Kovaa kuumetta tai keuhkotuntemuksia ei ollut. Sairastin koronan hyvin lieväoireisena.
Minut määrättiin kymmenen päivän eristykseen, ja avopuolisoni 21 vuorokauden karanteeniin.”
Työvuoro joutui karanteeniin
”Kun tieto tartunnasta tuli, rupesimme selvittelemään, kenen kanssa olin ollut samassa tilassa yli viisi minuuttia viimeisen 48 tunnin aikana. On yllättävän hankalaa muistaa, keihin on törmännyt. Voisi sanoa, että muisti palaili pätkittäin. Vielä vuorokausi positiivisen testin jälkeen tuli mieleen, että rakennuspalokeikalla oli poliisinkin yksikkö. Päivystävä palomestari selvitti asian heidän kanssaan.
Työvuoro joutui karanteeniin, samoin yksi päivystävä palomestari, lisäksi joitain siviilipuolen kavereita. Työnantaja oli minuun yhteydessä, ja medialle piti antaa oma lausuntonsa. Myös pelastuspäällikkö soitteli ja kyseli vointia, samoin oma lähiesimies ja työkaverit. Pari kolme päivää meni puhelimessa vähän joka suuntaan.
Sain tartuntatautilääkäriltä luvan, että saan käydä kävelemässä, kunhan kierrän ihmiset kaukaa. Aika paljon tuli käveltyä metsässä koiran kanssa. Oireet kestivät 10–11 päivää.
Yksikin oire positiivisen koronavirustestin jälkeen tarkoittaa tällä alalla, että palomies määrätään automaattisesti yhden kuukauden savusukelluskieltoon ja kahden kuukauden vesisukelluskieltoon. Olen myös vesisukeltaja. Jo eristyksen aikana minä ja työnantaja selvitimme, mitä tutkimuksia tehdään: EKG, keuhkoröntgen, spirometria, työterveyslääkärin haastattelu ja vesisukelluslääkärin tapaaminen. Lisäksi minun piti osoittaa työkykyni vuosittaisella Firefit-kuntotestillä. Sen suoritin viime työvuorossa.
Keuhkoröntgenin tulokset sain alkuviikosta, ne olivat puhtaat, samoin sydänfilmi. Kuntotestissä olin parantanut joitakin osa-alueita viime vuodesta. Ei tässä siis hirveitä fyysisiä traumoja jäänyt.”
Altistuneista kukaan ei sairastunut
”Palokunnasta löytyi tehtävää savu- ja vesisukelluskielloista huolimatta. Toimin kuljettajana, palomestarin operaattorina, paloautossa ja säiliöautossa. Jonkun niitäkin täytyy ajaa, ja tein vähän sisään omia ajovuorojani.
Kun tieto tartunnasta tuli, minulle tuli pettynyt olo itseeni. Valehtelisin jos väittäisin, ettei olisi, suomeksi sanottuna, **tuttanut. Oli myös suuri huoli siitä, kuinka monta olen tartuttanut. On iso rumba selvitellä, missä on liikkunut ja keitä tavannut, ja samaan aikaan saa lukea iltapäivälehdestä, että Itä-Uudenmaan pelastuslaitoksella on koronavirustartunta. Ei se hirveästi mieltä lämmitä. Mutta tilanne on, mikä se on. Tartuntaluvut ovat sen verran korkeita, että aina kun lähtee kotoa, korona on riski.
Työkavereilta tuli paljon tsemppiviestejä, ja kaikki suhtautuivat hyvin. Heistä, joita altistin, ei onneksi sairastunut kukaan. Minulla voi olla kolme, jopa kuusi kuukautta immuniteettia. Siitä huolimatta käytän kasvomaskia ja huolehdin käsihygieniasta. Se on kansalaisvelvollisuus. Kaikki koronavirustartunnat eivät ole sellaisia, että niistä joutuu välittömästi teholle. Mutta vaikka sairastin tämän lievänä, on ollut pitkä polku ravata tutkimuksissa ja lääkärillä.
Voin vain sanoa kaikille alalla, että kovasti tsemppiä, pysykää terveenä ja huolehtikaa hyvinvoinnistanne.”
Lue lisää koronan vaikutuksista pelastustoimeen Pelastustiedosta 2, joka ilmestyy 31. maaliskuuta!
Teksti: Kaisu Puranen
Kuva: Jukka Kyöstilä
