Työhyvinvointi 2.4.2021

Tutkijat: Pelastajan työ vaatii paitsi hauista, myös hoksottimia – kyseessä on vaativa aivotyö

Vaativimmillaan pelastustehtävät edellyttävät usean asian nopeaa hahmotusta, hyvää tilannetietoisuutta, stressin hallintaa sekä kykyä nopeiden päätösten ja ratkaisujen tekemiseen.

Vaativimmillaan pelastustehtävät edellyttävät usean asian nopeaa hahmotusta, hyvää tilannetietoisuutta, stressin hallintaa sekä kykyä nopeiden päätösten ja ratkaisujen tekemiseen.

Pelastustehtävät edellyttävät fyysisen kunnon lisäksi hyvää kognitiivista ja psyykkistä toimintakykyä.

Turvallisuuskriittisessä pelastajan työssä tietyt tiedonkäsittelyn vaatimukset ovat suhteellisen korkeita ja erityisesti niin sanottu kognitiivinen toimintavarmuus on tärkeää.

Työhön liittyvien kuormitustekijöiden hallinta ja psyykkiset voimavaratekijät tukevat kognitiivista toimintakykyä. Avoin keskusteluilmapiiri työpaikalla ja tiivis yhteistyö työterveyshuollon kanssa auttavat ennaltaehkäisemään ja tunnistamaan aivojen toimintakykyä uhkaavia tekijöitä.

Pelastustehtävissä työntekijän on kyettävä kantamaan raskaita taakkoja ja sietämään pitkäkestoista ruumiillista rasitusta. Tällaisten pelastustyön vaatimusten ja fyysisen toimintakyvyn merkityksen ymmärtäminen on suhteellisen helppoa.

Tiedonkäsittely, tarkkaavaisuus ja muisti koetuksella

Pelastustehtävät sisältävät kuitenkin myös monenlaisia psyykkisiä ja ajattelutoimintoihin (kognitiot) liittyviä vaatimuksia, jotka eivät ole vastaavasti konkreettisesti näkyviä. Vaativimmillaan ne edellyttävät usean asian nopeaa hahmotusta, hyvää tilannetietoisuutta, stressin hallintaa sekä kykyä nopeiden päätösten ja ratkaisujen tekemiseen. Kyseessä onkin näiltä osin varsin vaativa aivotyö.

Edellä kuvatut tilanteet haastavat ihmisen tiedonkäsittelyssä erityisesti lyhytkestoista muistia, tarkkaavuutta ja toiminnanohjausta. Toimiva kommunikaatio, suuntien ja etäisyyksien hahmottaminen sekä normaalisti toimiva muisti ovat myös tarvittavia tiedonkäsittelyn toimintoja.

Lisäksi turvallisuuskriittisyys ja psyykkisesti kuormittavien tilanteiden kohtaaminen tuovat omat erityiset haasteensa pelastajan työhön.

Pelastusalalla fyysiset ja psyykkiset vaatimukset voivat olla korkeita, joten kokonaisvaltainen toimintakyvyn ja siihen vaikuttavien tekijöiden ymmärtäminen on tärkeää. Pelastusalan työtehtävien fyysisten vaatimusten osalta on jo esitetty tasoluokituksia. Psyykkisten ja kognitiivisten vaatimusten osalta tällaista ei vielä ole olemassa.

Mieliala, uni ja stressi ovat signaaleja työkyvystä

Mitkä tekijät voivat vaikuttaa pelastajan kognitiiviseen ja psyykkiseen toimintakykyyn?

Koetut lievät muistin ja tarkkaavuuden oireet ovat työikäisillä varsin yleisiä. Tyypillisimmin nämä liittyvät mielialatekijöihin, unihäiriöihin, erilaisiin stressitiloihin tai päihteiden käyttöön. Koetut oireet eivät suoraan merkitse työkyvyn heikentymistä, mutta työntekijän ja työyhteisön tulisi nähdä ne signaaleina.

Muistin lipsahdukset voivat olla merkki siitä, että työn kuormitustekijöihin tai uneen tulisi kiinnittää huomiota. Joskus tiedonkäsittelyn oireiden taustalla voi olla myös keskushermostoon vaikuttava sairaus. Pelastusalalla erityisenä haasteena on traagisiin tilanteisiin ja kokemuksiin liittyvä traumaattinen stressihäiriö (PTSD).

Kognitiivisen toimintakyvyn näkökulmasta piilevä stressihäiriö on haastava, koska se voi kuormituksessa johtaa toimintakykyä heikentävään psyykkiseen lukkiutumiseen tai ajattelun hidastumiseen. Pelastusalalla on käytössä toimivia malleja traumaattisen stressihäiriön ennaltaehkäisyyn ja hoitamiseen.

Osa kognitioon vaikuttavista tekijöitä on tilapäisiä ja osa pysyvämpiä. Esimerkiksi aivoverenkiertohäiriön aiheuttamat muutokset ovat usein varsin pysyviä, kun taas mielialaan ja uneen liittyvät ongelmat ovat luonteeltaan vaihtelevampia ja usein hoidettavissa. Koska monet tekijät voivat vaikuttaa kognitiiviseen toimintakykyyn, tulisi työkykyvaikutusten arvioinnin olla kokonaisvaltaista. Pelastajan työ on turvallisuuskriittistä operatiivista työtä, jolloin myös kognitiivisten kykyjen toimintavarmuuden täytyy olla riittävä.

Palautuminen ja uni tärkeitä

Kuinka tukea pelastajan kognitiivista ja psyykkistä toimintakykyä?

Ensisijainen tavoite työyhteisössä ja työterveyshuollossa tulisi olla ennaltaehkäistä työntekijöiden kognitiivisen ja psyykkisen toimintakyvyn heikentymistä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että hallitaan työstä tulevia haitallisia kuormitustekijöitä, sekä tunnistetaan niiden ensioireita ja signaaleja jo ennen työkyvyn heikentymistä. Kuormittavassa työssä onnistuneen palautumisen ja unen merkitys nousevat keskeisiksi. Lisäksi työn voimavaratekijät, kuten koettu työn merkityksellisyys, mahdollisuus auttamiseen ja työyhteisön sosiaalinen tuki, ovat pelastusalalla tärkeitä työkyvyn ylläpitämisessä.

Pelastusalan työntekijöiden kognitiivisen ja psyykkisen toimintakyvyn arvioinnissa työpaikan ja työterveyshuollon tiivis yhteistyö on oleellista. Lisäksi tulisi olla mahdollisuus konsultoida psykiatrian, neurologian ja neuropsykologian erikoisaloja. 

Neuropsykologista tutkimusta voidaan hyödyntää esimerkiksi silloin, kun epäillään tai arvioidaan kognitiivisten tai psyykkisten oireiden työkykyvaikutuksia tai selvitetään niiden erilaisia mahdollisia taustasyitä.

Useimmilla ihmisillä tapahtuu kognitiivisessa toimintakyvyssä ohimenevää tai pysyvämpää heikentymistä jossain vaiheessa työuraa. Työkykyä uhkaava tilanne onkin tärkeä tunnistaa mahdollisimman varhain, jotta sen taustalla olevan syyn hoitaminen on helpompaa. Samalla työssä pysyminen on realistisempaa ja työn sopeutuksia voidaan todennäköisemmin hyödyntää. 

Lisätietoa kognitiivisesta ja psyykkisestä toimintakyvystä voit lukea Pelastustiedossa 7/2020 sivulla 37 esitellystä oppaasta Pelastushenkilöstön työterveysseuranta – yhteistyö ja käytännöt.

Teksti:

Teemu Paajanen PsT, neuropsykologian erikoispsykologi, Työterveyslaitos

Aki Vuokko LT, työterveyshuollon erikoislääkäri, Työterveyslaitos

Anne Punakallio FT, dos., vanhempi tutkija, Työterveyslaitos

Sirpa Lusa ThT, dos., vanhempi tutkija, Työterveyslaitos

Lue lisää