Potilaan ja porukan puolesta – Vuoden ensihoitaja 2022 Heikki Lampinen

”Kerran tehtävää johtaessani huomasin kammottavalla tavalla olevani altavastaaja ja että oma toimintakykyni oli uhattuna. Takaani astui esiin ensihoitaja, joka otti enemmän roolia tehtävässä”, ensihoidon kenttäjohtaja Heikki Lampinen kertoo. Hän koki tilanteen myös voimaannuttavana; emme tee tätä työtä yksin. 
Lampinen tuleekin helposti ulos kuorestaan, hän kehuu kollegansa ja on selvästi porukan mies.
Eikä ihme, sillä Lampinen on itsekin pidetty yhteistyökumppani. Hänen kädenjälkensä näkyy Satakunnassa kiireettömien tehtävien uudelleen järjestelyssä sekä ensihoitajien työssä jaksamisessa. Sinnikäs, rajoja rikkova sekä tuloksellinen työ toi Lampiselle Vuoden ensihoitaja -tunnustuksen.

Porilaisen Heikki Lampisen puhelin soi. Soittaja kertoo hänen saaneen Vuoden ensihoitaja 2022 -tunnustuksen. Lampinen vaivautuu hieman, sillä hänen ensimmäinen ajatuksensa on, että hän ei ole tehnyt asioita yksin.
”Tämä menee sitten koko porukalle”, hän päättää ja toteaa, että tunnustuksen saaminen yllätti hänet totaalisesti.

Lampinen arvelee saaneensa ensihoitokipinän vanhemmiltaan, he olivat SPR-aktiiveja, isä jopa palkkatöissä valmiuspäällikkönä.
”Hain armeijan jälkeen (1998) yo-pohjaiselle lähihoitajakurssille. Arvelin, että 1,5 vuoden mittaisen tutkinnon aikana pystyisin selvittämään kiinnostaako hoitoala ylipäätään ollenkaan.”
Kahden viikon mittainen työharjoittelu Porin palolaitoksen ensihoidossa lukitsi valinnan.
Kun Lampinen valmistui ensihoitoon suuntautuneeksi lähihoitajaksi, hän pääsi kesätöihin palolaitokselle 2000 ja hakeutui opiskelemaan sairaanhoitaja amk -tutkintoa. Siihen aikaan lähihoitaja tutkinnosta sai vielämerkittävästi hyväksi lukuja sairaanhoitajatutkinnossa ja Lampinen valmistui sairaanhoitajaksi kahdessa vuodessa.
Lampinen alkoi työskennellä opintojen ohessa Sairaankuljetus Uusitalolla Noormarkussa ja Satakunnan keskussairaalan päivystyksessä lääkintävahtimestarin sijaisena.
”Oli merkityksellistä nähdä yksityisen ensihoidon tapa työskennellä. Samalla sain kokemusta maaseutuambulanssissa, jossa pitkien kuljetusmatkojen takia pääsi haastamaan itseään.” 

Vastuu kiinnostaa, ei valta

Vuonna 2003 Lampinen aloitti Satakunnan pelastuslaitoksen ensihoidossa ensin määräaikaisena, pesti muuttui vähitellen viraksi. Kolmen vuoden kuluttua hänet valittiin lääkintäesimiehen sijaiseksi. Esimiestyössä Lampista kiinnosti vastuu sekä mahdollisuus kehittää ja viedä asioita eteenpäin.
”Olen aina ajatellut mikä on vastuuni esihenkilönä, en sitä, minkälaista valtaa saan käyttää.”
Lampinen pitää lähiesihenkilön roolia huipputärkeänä, hän kuvaa sitä tunneälytyöskentelyksi.
”On vastuu ihmisistä, jotka työskentelevät ympärillä ja siitä, miten he jaksavat.”

”Saan työporukaltani voimaa” 

Lampinen paonottaa, että kukaan ei pärjää ensihoidossa yksin. ”Tuntuu voimalliselta, kun työporukka pystyy antamaan voimaa myös esihenkilölleen.” Lampinen vertaa ryhmätyöskentelyä urheilujoukkueeseen, jossa pelaajat on tunnettava ja osattava roolittaa. 
Työporukan voiman Lampinen tuntee silloin, kun viestit menevät perille kuin itsestään tai silloin kun yksikkö tarjoutuu tehtävälle huomattuaan, että on tarkoituksenmukaisin yksikkö.
”Vastavuoroisuus ei ole itsestään selvää. Oikeastaan itsestään selvää ei ole mikään. Kun ryhdymme olettamaan, sattuu se virhe.”

”Outoa, kun jaksamisesta ei puhuttu”

Noin vuoden sijaisuuden jälkeen Lampinen pestattiin lääkintäesimiehen virkaan. Työssään hän alkoi pohtia omia vastuitaan.
”Mietin yön synkkinä hetkinä, että tehtävämme ovat sellaisia, että aamulla emme välttämättä lähtisi töihin, jos tietäisimme, mitä illalla on edessä. Silti meillä ei ollut mielestäni riittäviä keinoja puuttua työssä jaksamiseen.”
Lampisesta oli outoa, että työssä henkisestä kuormittumisesta ei puhuttu juuri mitään.
”Olen pohtinut, miten ihmisen säätelymekanismit toimivat. Mikä on oikea tapa hakea tasapaino työn ja vapaa-ajan välille. Olen sitä mieltä, että kaikki eivät siinä onnistu omin päin. Koko työyhteisön rooli onkin tässä merkittävä.”

Purkuvalmius antaa turvaa 

Kun Lampinen esitteli ideansa välittömistä ammattilaisille suunnatuista purkutilaisuuksista ensihoidon vastuulääkäri Eija Vaulalle, hän ymmärsi heti, mistä on kysymys. Lampisen mukaan Vaulalla ja Satasairaalan silloisella kriisiryhmän koordinaattori Jaana Lehtosella oli merkittävä rooli, että asiaa päästiin viemään eteenpäin.
Kun kehitystyö eteni käytäntöön, purkutilaisuuksia alettiin vetää kahden eri asiantuntijan paripurkuina. Toinen heistä on toimintaa varten koulutettu ensihoidon vertaistyöntekijä ja toinen Satasairaalan psykiatrian työntekijä, jonka työkalupakista löytyvät tarvittaessa myös isot työkalut. ”Tänä päivänä purkuvalmius on osa työskentelytapaa, sillä henkinen kuormitus vaikuttaa suoraan ensihoidon iskukykyyn. Ääritilanteessa työkyky vaarantuu, jos kuormitus jää purkamatta.” Satakunnassa paripurkumalli toimii edelleen, mutta toiset henkilöt jatkavat sen kehittämistä.
Yksittäiselle työntekijälle Lampisella on vinkki, kun on kokenut kuormittavan tilanteen: Syö, liiku ja lepää, siten pääset jo pitkälle. Uskalla sanoa ääneen ja hae apua, jos työ menee ihon alle.

”Järjestelmässä on klappia”

Kun nykyinen terveydenhuoltolaki tuli voimaan (2011), Lampinen jäi pelastuslaitokselta virkavapaalle ja siirtyi Satakunnan sairaanhoitopiirille valmisteleviin töihin. Sen jälkeen lääkintäesimiesten virat siirrettiin liikkeenluovutus menettelyllä Satasairaalaan ja nimike muutettiin ensihoidon kenttäjohtajaksi. ”Kenttäjohtajan töitä tehdessäni huomasin, että järjestelmässä on klappia. Teemme töitä ja oikeita asioita, mutta emme parhaalla mahdollisella tavalla.”
Juha Sipilän hallituksen piippuun jääneen soteuudistuksen aikana Eija Vaula otti Lampista käytävällä hihasta kiinni. Hän tarjosi paikkaa juuri perustetusta työryhmästä, joka kehitti päivystyksellisiä liikkuvia sotepalveluja. Asia kiinnosti Lampista, joten hän lupautui mukaan. Ryhmässä oli muun muassa Katriina Lähteenmäki, joka oli jo tehnyt pitkän päivätyön perustaessaan Porin perusturvalle mobiililääkärijärjestelmän.

”Maalasimme heti isolla pensselillä”

Kun työryhmä oli pitänyt ensimmäisen kokouksensa Lampinen ja Lähteenmäki jäivät vielä vähäksi aikaa keskustelemaan. Ensihoidon ylilääkäri Vesa Lund oli jo aiemmin linjannut, että Satakuntaan ei tule yhden hengen ensihoitoyksiköitä. Ajatus tuki kahden eri ammattilaisen yhteistä yksikköä joka voisi myös kuljettaa.
”Maalasimme heti isolla pensselillä. Mietimme, mitä voisimme tehdä ikäihmisten hyväksi, jotta pääsisimme eroon sairaalarallista. Saimme nopeasti ajatuksen kokeneen geriatriaan perehtyneen sairaanhoitajan ja kokeneen hoitotason ensihoitajan muodostamasta yksiköstä.”
Lampinen ja Lähteenmäki olivat ideoineet Combilanssin.

Hyvä tulos ruokki lisää intoa

Noin vuoden pallottelun jälkeen ideasta edettiin pilottiin. Ensin sitä testattiin Porin perusturvan toimintana, johon rekrytoitiin kokeneet hoitotason ensihoitajat, geriatriaan perehtyneet sairaanhoitajat perehdytettiin Porin perusturvan Akuutti kotikeskuksesta. Pilotin ongelmana oli se, että jos joku pilottiryhmästä oli poissa, Combilanssi putosi pois valmiudessa. Porukka sitoutui pilottiin kiitettävästi ja se uskalsi haastaa itseään. Aina, kun Combilanssi liikkui, syntyi dataa, joka puhui yksikön puolesta.
”Kun näimme hyvät tulokset, se ruokki lisää intoa.” 
Viimeinen vahvistus onnistumisesta saatiin, kun palvelumallia käyttäneille potilaille tehtiin kyselystä. ”Tästä porukasta voin olla ylpeä”, Lampinen sanoo.

Samat resurssit – parempi tulos

Combilanssi on ensisijaisesti tarkoitettu kotona heikosti pärjääville ikäihmisille, jotka eivät vielä ole terveyden- tai sosiaalihuollon jatkuvan avun piirissä. Yksikkö viipyy potilaan luona tarvittaessa, vaikka kaksi tuntia. Ajatus on, että Combilanssin sairaanhoitajat perehtyvät potilaan ongelmiin perin pohjin ja avaavat nopeasti ja yhden luukun periaatteella kaikki sellaiset väylät, joita potilas tarvitsee.
”Lopulta kyse on siitä, että teemme saman työn kuin ennenkin ja samoilla terveydenhuollon resursseilla, mutta tulos on ihan erilainen kuin lähtötilanteessa.”
Lampinen sanoo, että toiminnan käynnistäminen ja ylläpito on kysynyt vain maltillisesti lisää rahaa. Ajoneuvoja eikä henkilöstöä ole tarvinnut juurikaan lisätä. 

On arvostettava toisen tekemää työtä

Lampisen työ on ollut paljon asiantuntijaväylien avaamista ja asiantuntijoiden saattamista yhteen. Tutuksi ovat tulleet niin turvapuhelinpalvelun, kotihoidon kuin kotisairaalankin väki. Hän tutustui yhteistyökumppanien työskentelyyn, ja vakuuttui siitä, että yhteistyö oli vain aloittamista vailla. 
Lampinen sanookin, että monialaisessa kehitystyössä on nähtävä toisen ihmisen työn arvo ja tunnustettava se.
”Olemme onnistuneet keskustelussa sekä ihmisten kuuntelussa ja osallistamisessa. Lisäksi mukana olevat ammattilaiset ovat pystyneet kehittämään omaa ammattitaitoaan. Olen myös itse oppinut valtavasti.”
Vuonna 2020 Satasairaala, Satakunnan pelastuslaitos ja Porin perusturva sopivat Combilanssista yhteistoimintana. Seuraavana vuonna Combilanssi rekisteröitiin tavaramerkiksi ja Porin yksikkö liitettiin Satakunnan ensihoidon palvelutasoon. 
Combilanssia pilotoidaan parhaillaan Raumalla, ja sen levittämistä koko Satakuntaan suunnitellaan osana Satakunnan hyvinvointialueen valmistelua.

Idea koulutuksesta

Lampinen ideoi hankeryhmänsä ja Satakunnan ammattikorkeakoulun kanssa sairaanhoitajan liikkuvaa työtä varten koulutuksen, jossa 10 opintopisteen kokonaisuus jakautuu puoliksi sairaanhoitajan vastaanottotyön ja liikkuvan työn kesken.
”Etsimme netistä Satakunnan amk:ssa isoimmat nappulat omaavan henkilön ja pyysimme häneltä sähköpostilla audienssin.”
Kun sellainen järjestyi, Lampinen ja Lähteenmäki esitteli idean koulutustarpeesta sairaanhoitajan liikkuvaan akuuttityöhön, joka saanee pian päivänvalon. Tänä päivänä yhteistyö työelämän ja paikallisten oppilaitosten kanssa on merkittävää.

Koronan ajaksi uusi kokeilu

Korona pandemian myötä STM:n ohjeisti,että sairaanhoitopiiren tulisi tehdä D-tehtävien hoidon tarpeen arviointia etänä. Tavoitteena oli turvata kiireellinen ensihoitopalvelu pandemian alkuvaiheessa. Lampinen esitti, että Combilanssin henkilöstö sijoitettaisiin tilannekeskukseen hoitamaan D-tehtäviä, jolloin yksikön pilotti keskeytettäisiin määräajaksi. 
Combilanssin ensihoitajien ja sairaanhoitajien ylläpitämästä D-tehtävien hoidon tarpeen arvioinnista (ESA071) alettiin saada nopeasti dataa. Se asian puolesta. 
Syntyi toimintamalli kaikkien D-tehtävien hoitamisesta tilannekeskuksessa. Vain 707D-tehtävät tekivät linjauksessa poikkeuksen. Toiminta vakiintui osaksi ensihoidon palvelutasoa vuoden 2021 alusta. ”Tällä hetkellä noin 55% D-tehtävistä ohjautuu muiden kuin ensihoidon tehtäväksi.” ”Potilaalle haetaan potilasta hyödyttävin vaihtoehto ja varmistetaan hoidon jatkuvuus kellon ajasta riippumatta.” 

Osa isompaa kokonaisuutta

Sekä Combilanssi (ESA171) että D-tehtävien hoitaminen (ESA071) ovat osa isompaa kehittämisprojektia, jossa Lampinen edustaa ensihoitoa. Ajatuksena on, että kiireettömiä potilaita voidaan hoitaa entistä paremmin. Samalla varmistetaan, että resurssit riittävät kiireellisiin tehtäviin. 
Kaikki liikkuvaa työtä tekevät ammattilaiset halutaan samaan paikkatietojen mukaiseen tilannekuvaan, käyttämään samaa potilastietojärjestelmän sekä tekemään samaa strukturoidun mallin mukaista potilaan tilanarviota ja raportointia. Liikkuvien sote- ja pelastuspalveluiden operatiivista toimintaa johdetaan maakunnan tilannekeskuksesta. 

Huomattu muuallakin

Tarinat Lampisen ja satakuntalaisten aikaansaannoksista ovat kiirineet muuallekin.
”Vaikka toisten kiinnostus kannustaakin, niin meidän juttu ei ole mikään absoluuttinen totuus, vaan tämä on suunniteltu toimimaan meillä. Muualle sitä ei sellaisenaan kannata varmaan sovittaakaan. Keskustelemme toki toiminnastamme mielellämme kiinnostuneiden kanssa, siten voimme päästä kehittämään omaa toimintaamme.”

Tarvitaan omia ”siiloja”

Vaikka ensihoito, kotisairaanhoito ja monet muut toiminnot menevät tässä limittäin, tarvitsee jokainen toiminto edelleen omat siilonsa, muuten erikoisalalla ei voida kehittyä, Lampinen pohtii.
”Siilojen seinämien tulee olla kuitenkin helposti läpäistävissä.”
Combilanssikin ajaa varsinaisen toimintansa ohella kansalaistehtäviä, hätätilapotilaan se kohtaa muutaman kerran kuukaudessa.
Paketti pysyy kasassa yhteistyöllä ja aktiivisella keskustelulla.
”Tekijöiltä vaaditaan saman henkisyyttä ja samankaltaista ajattelutapaa, ja sitten mennään vaan Elastisen sanoin: ”eteen ja ylös”, Lampinen sanoo.  
”Eteen ja ylös” onkin kappale, joka jokaisen tulisi kuunnella säännöllisin väliajoin.

Puoliksi kenttis, puoliksi hankkeis

Lampinen työskentelee 50-prosenttisesti hanketöissä ja 50-prosenttisesti kenttäjohtajan vuorotyössä. Hanketyön tulokset, motivoitunut joukkue ja samaan maaliin pelaava asiantuntijoiden joukko ruokkivat motivaatiota. Kenttäjohtajan työssä hän voi puolestaan nähdä, miten uudet asiat toimivat käytännössä. Lampinen saakin kiitoksensa siitä, että uudet ratkaisut sujuvat suunnitellusti, työntekijät pitävät toimintatapoja järkevinä sekä siitä, että potilaat saavat parempaa hoitoa ja ovat tyytyväisiä. 
”Toki tulee päiviä, että on väsynyt ja pohtii, onko tässä mitään järkeä, mutta niitä on tosi vähän.” 
Lampinen jatkaa sillä samalla pohja-ajatuksella, joka hänellä hanketöihin lähtiessäänkin oli: Miten töitä voidaan tehdä samoilla resursseilla järkevämmin ja tehokkaammin.”

”Toivottavasti voin antaa takaisin”

Lampiselle iso asia hankkeissa ovat myös palaverien ihmiset. ”Olen tutustunut moniin asiantuntijoihin ja saanut jopa monia uusia ystäviä. Toivottavasti osaan antaa takaisin, mitä ollen saanut.” Lampinen ei lakkaa painottamasta yhteistyön merkitystä.
”Se ei ole minulta pois, vaan se on minulle lisää.”
Kun Lampinen saa jonkun asian valmiiksi, hän päästää sen äkkiä pois käsistään ja ryhtyy seuraamaan taka-alalta, kun vastuu siirtyy seuraaville. Uudet ratkaisut ovat poikineet projektitöitä myös muille halukkaille.
”Siten voimme mennä eteenpäin, yhden kortin varaan asioita ei voi rakentaa.”
Kuvateksti: Vuoden ensihoitaja 2022 Heikki Lampinen liputtaa yhteistyön merkitystä.
”Jos minä yksin olisin ajanut tällaisia asioita, ei olisi tapahtunut yhtään mitään.”

Info
– lähihoitaja 1999
– sairaanhoitaja amk 2002
– sosiaali- ja terveysalan kehittäminen ja johtaminen 2007
– ensihoitotyön johtaminen 2010
– defusing ohjaaja 2011
– työnohjaaja 2017
– sairaanhoitaja yamk 2021

Sana sanasta – Systole esitti sanan Heikki Lampinen vastasi yhdellä sanalla
– Ensihoitaja = joukkuepelaaja
– Kahvi = aina mustana
– Palomies = arvostan
– Politiikka = seuraan
– Poliisi = arvostan
– Reposaari = juuret
– James Bond = leffamusa
– Ässät = porilaisuus
– Bingo = tilannekuva
– Jazz = Pori

Teksti Marko Partanen
Kuva Henri Peltonen

Juttu on aiemmin julkaistu Systole 2/2022 -lehdessä.

Lue tästä Heikki Lampisen kirjoittama Vuoden ensihoitajan uudenvuodenpuhe vuodelle 2023.