Simo Saikko valittiin Vuoden ensihoitajaksi 2013.
Simo Saikko on valittu Vuoden ensihoitajaksi 2023. Hän toimii Lappeenrannassa Saimaan ammattikorkeakoulussa ensihoidon opettajana. Esityksen tekivät hänen omat oppilaansa.
Vuoden ensihoitaja Simo Saikko kertoo arvostavansa saamaansa huomionosoitusta hyvin korkealle. Erityisen merkittävän valinnasta tekee hänen mukaansa se, että esittäjinä toimivat juuri hänen oppilaansa. Saikko itse arvelee, että esitys on seurausta hänen tavastaan toimia opettajana. Vaikka opetusvuosia on jo kertynyt aika tavalla, ei Saikko ole ainakaan omasta mielestään lainkaan leipääntynyt. Hänellä on aina aikaa opiskelijalle, aikataulut voidaan tarvittaessa unohtaa. Jokainen uusi aloittava opiskelijaryhmä tuo aina uuden innon tullessaan.
Saimaan AMK:n ensihoitajaopiskelijat saavat jatkuvasti erinomaista palautetta myös kentältä. Saikon mukaan juuri kentällä opetuksen taso testataan. Sekä opettajan että opiskelijan toiminta ihmisenä on tärkeää. Pelkät kliiniset taidot eivät riitä tekemään kenestäkään hyvää ensihoitajaa tai opettajaa.
Tästä heräsi ajatus siitä, että juuri ambulanssimiehethän niitä todellisia hoitajia ovat.
Simo Saikko kertoo päätyneensä ensihoitoalalle parinkin eri sattuman kautta. Sairaanhoitajan ammatti oli jo valittu ennen kuin ambulanssityö alkoi kiinnostaa. Ensimmäinen innostuksen kipinä pilkahti, kun sairaanhoitajaopiskelijoille pidettiin ensiapukurssiin kuuluvaa harjoitusta. Siinä oli mukana palokunnan ambulanssi ja sairaanhoitajaopiskelijat antoivat ensiapua potilaille, jotka sitten palomiehet ottivat hoiviinsa.
Tästä heräsi ajatus siitä, että juuri ambulanssimiehethän niitä todellisia hoitajia ovat. Valmistuttuaan sairaanhoitajaksi Saikko päätyi töihin Lappeenrannan keskussairaalaan. Sieltä siirrettiin paljon potilaita yliopistosairaalaan Helsinkiin 230 kilometrin päähän. Saikko oli mukana saattamassa lukuisia tehohoitoa vaativia hätätilapotilaita. Jo silloin, 30 vuotta sitten otettiin ambulanssiin mukaan automaattinen verenpainemittari, kapnometri ja EKG. Saikko ymmärsi, että nämä mittaukset ovat mahdollisia sairaalan ulkopuolellakin. Miksi niitä ei tehty? Hätätilapotilaat tuotiin sairaalaan ilman hoitoa, defibrillointikin oli tiukasti vain lääkärin suorittama toimenpide.
Lappeenrannan sairaankuljetusyrittäjä Heimo Ruokonen havaitsi pian Saikossa piilevän potentiaalin ja pyysi häntä töihin myös ambulanssiin. Siitä ura lähti kehittymään. Erikoistumisopinnot Saikko suoritti Kuopiossa. Siellä tarjoutui mahdollisuus päästä työskentelemään UKK-ambulanssiin. Tämä oli presidentti Kekkosen lahjaksi saama saksalaismallinen lääkäriambulanssi, joka päivysti virka-aikana sairaalassa. Siinä toimi muiden mukana anestesialääkäri Matti A.K. Mattila, joka jaksoi väsymättä ohjata opiskelijoita. Näin Simo Saikkokin tuli lopullisesti vakuuttuneeksi siitä, että myös sairaalan ulkopuolella voidaan hoitaa hätätilapotilaita jo ennen kuljetusta.
Koko Suomen osalta Pelastuskoulun avaaminen oli lähtölaukaus ensihoidon koulutuksen kehittymiselle.
Opettajaksi Simo Saikko valmistui vuonna 1990. Samalla kurssilla oli myös Heikki Paakkonen, tuleva perustettavan Valtion Pelastuskoulun ensihoidon opetuksen yliopettaja. Tuolloin koulun perustaminen Kuopioon oli jo selvää, kaverusten tiet kuitenkin erosivat vielä hetkeksi. Paakkonen palasi omaan virkaansa Kuopion yliopistollisen sairaalan yöylihoitajan ja opetustehtäviin, Saikko Lappeenrantaan. Vuonna 1992 Paakkonen, Saikko sekä Lauri Lehtomäki ottivat vetovastuun uutuuttaan kiiltelevän Valtion Pelastuskoulun ensihoidon opetuksesta. Nyt Suomessa annettiin ensimmäistä kertaa ensihoidon opetusta virallisen opetussuunnitelman mukaan. Saikolle itselleen tämä oli luonnollinen jatkumo hänen urallaan. Koko Suomen osalta Pelastuskoulun avaaminen oli lähtölaukaus ensihoidon koulutuksen kehittymiselle.
Nykyisin Saikko pitää jo hiukan omituisena sitä, että palomieskoulutus loi perustan kaikelle muulle ensihoitokoulutukselle. Oli kuitenkin kaikille selvää, että palomiesten ensihoitokoulutus oli tuohon aikaan täysin eri sfäärissä, jos sitä verrattiin esimerkiksi sairaanhoitajien saamaan koulutukseen. Suuri työ oli myös palopäällystön silmien avaamisessa. Palokunnan tapaturmavaunut kun olivat tähän asti vain kiidättäneet kaikki avun tarvitsijat sairaalaan.
Saikko oli opettajauransa alkuaikoina aktiivisesti mukana myös kenttätyössä. Ensihoidon opettajat päivystivät vuorollaan ja kouluttivat Kuopion palolaitoksen tehoambulanssin miehistöä. Olipa Saikko mukana myös Helsingin lääkäriambulanssissa, kun puukotuksen uhrin rintakehä avattiin omakotitalon yläkerrassa. Laaja-alainen tutustuminen eri paikkakuntien ambulanssitoimintaan loi myöhemmin Saikolle juuri sen kompetenssin, jonka perusteella hänen oppilaansa nyt vuoden ensihoitajan arvonimeä esittivät.
Vuonna 1994 Saikko palasi juurilleen Lappeenrantaan. Terveydenhoito-oppilaitoksessa alkoi tuolloin ensihoidon jatkolinja, jonka vetovastuun Saikko otti. Koulutus kesti puoli vuotta ja oli suunnattu jo ambulanssityössä oleville. Se antoi valmiudet siirtyä hoitotasolle ja tavoite oli selkeästi määritelty. Samanlaista koulutusta annettiin lääkärivetoisena myös Kuopiossa. Koulutusta kehitettiin koko ajan kentän tarpeiden mukaan ja se loi pohjan tulevalle ensihoitajakoulutukselle. Näitä hoitotasolle perehdyttäviä koulutuksia jatkettiin aina 90-luvun lopulle asti.
Ensihoitajan ammattikorkeakoulututkintoon tähtääv.äkoulutus alkoi vuonna 1998. Etelä-Karjalan ammattikorkeakoulu (nyk. Saimaan AMK) oli ensimmäisten aloittajien joukossa ja Simo Saikko vetovastuussa. Koko koulutusta kohtaan vallitsi suuri epäluulo. Byrokraatit eivät vieläkään ymmärtäneet, miksi lääkärin työtä piti opettaa sairaanhoitajille. Opetussuunnitelmaa ei ollut, niinpä sellainen piti laatia. Homma tuntui välillä toivottomalta. Jostain saatiin kuitenkin aina lisää voimaa ja kaikesta selvittiin. Aluksi opetus oli hyvin teknisluonteista ja se pohjautui kliiniseen osaamiseen. Tuolloin hätätilanteita esiintyi paljon nykyistä enemmän ja kentän ykkösvaatimus oli hätätilapotilaan hoidon osaaminen. Opitut taidot pysyivät yllä kentällä ja harjoittelussakin päästiin aina näkemään todellisia hätätilanteita.
Potilasmateriaali on tyystin toisenlaista.
Myös Simo Saikko on huomannut ensihoidon tehtäväkentän muutoksen. Kun 15 vuotta on kulunut ensimmäisten ensihoitaja AMK -opiskelijoiden opintojen alusta, on koko ensihoidon työympäristö muuttunut. Terveyskeskusten päivystykset ja psykiatrisen osastot on lakkautettu, ulkomaalaisten osuus potilaista kasvaa. Potilasmateriaali on tyystin toisenlaista. Ensihoidon opetuskin on uusien haasteiden edessä. Kliinisten taitojen ylläpito on tällä hetkellä ensihoidon suuri haaste. Kun opetuksessa pitää keskittyä myös potilasohjaukseen ja palvelujärjestelmän tuntemiseen, on vaikeaa saada oleellisia kliinisiä taitoja kehittymään. Tämä ongelma koskee sekä opiskelijoita että jo työelämässä olevia ensihoitajia. Ratkaisun tähän tuo osaltaan simulaatio-opetus. Lappeenrannassa onkin erinomaiset mahdollisuudet erilaisten simulaatioiden tekemiseen.
Kun opiskelijat palaavat ensimmäiseltä harjoittelujaksoltaan, ovat ilmeet hieman pettyneitä. Potilaat ovatkin ikääntyneitä tai nuoria erilaisten sosiaalisten ongelmien parissa painiskelevia enemmän tai vähemmän syrjäytyneitä. Missä ovat ne hätätilanteet? Tämä muutoksen sietäminen on otettava jatkossa huomioon opiskelijavalinnoissa. Nykyisin valmistuvat ensihoitajat työllistyvät hyvin ambulanssityöhön. Saikon mukaan myös alalla pysyminen on paremmassa tilassa kuin vielä joitakin vuosia sitten. Toki edelleen lääkäriopinnot kiinnostavat valmistuneita ensihoitajia samoin kuin hätäkeskustyö ja vaikkapa poliisin ammatti.
Tulevaisuudessa on panostettava yhä enemmän myös ensihoitajien täydennyskoulutuksen järjestämiseen. Suomesta puuttuu määritelty ja tutkintoon johtava täydennyskoulutus kokonaan. Ensihoitajille tuleekin saada oma ylempi ammattikorkeakoulututkinto. Siinä voisivat olla vaihtoehtoina kliiniseen työhön suuntautuminen, joka siis tähtää työhön vaativan ensihoidon yksikköön ja johtamiseen suuntautuminen, joka puolestaan tähtää ensihoidon hallintotehtäviin. Mallia voitaisiin ottaa Englannista, missä paramedicit koulutetaan yliopistossa ja näin jatko-opinnotkin ovat helpommin järjestettävissä.
Hänen kädenjälkensä suomalaisessa ensihoidossa oli huomattava.
Simo Saikon kautta työelämään on tullut noin 150 ensihoitajaa. Kun tähän lasketaan päälle vielä pelastajat, lähihoitajat sekä täydennyskoulutuksessa olleet, on todettava hänen kädenjälkensä suomalaisessa ensihoidossa olevan huomattava. Simo Saikon unelma on ensihoidon akatemia, jonne keskittyy kaikki alan osaaminen. Opettajien ei tarvitsisi enää perustella kaikkia päätöksiään muille tahoille.
Teksti Jarmo Turva
Kuva Hanna Raijas
Juttu on julkaistu ensimmäisen kerran Systole-lehdessä 3/2013.
