Ensihoitajilla on paljon enemmän keikkoja kuin palomiehillä. Ensihoitajien jokaiselle keikalle pitää kantaa reput ja hoitovälineet, olipa tehtävä kerrostalossa, kellarissa tai metsässä. Monesti pitää myös nostaa, siirtää tai kantaa potilasta. Paareilla ei kovin usein kanneta, mutta kantotuolilla kyllä ja monestihan se potilas täytyy kantotuoliin tai paareillekin nostaa. Potilasta siirrellään ahtaissa asunnoissa, huonoissa asennoissa ja väljemmätkään asunnot ovat harvemmin suunniteltu ensihoitajien vierailua varten. On ahtaita kierreportaita, joissa erilaisilla kantovälineillä taiteilu käy oikeasti raskaasta työsuorituksesta. Näissä olosuhteissa ei saada aina ihmiskeholle optimaalisia työskentelyasentoja. Jokaisella tehtävällä on otettava kantoon painava reppu, se riuhtaistaan selkärankaa pyöräyttämällä kyytiin ja yleensä taakkaa kannetaan vain toisella olalla, jolloin taakka jakautuu huonosti. Raskasta työtä on omaksuttu tekemään huonoilla tekniikoilla.
Monet ensihoitajat ovatkin sitä mieltä, että heidän työnsä on raskaampaa kuin palomiesten. Palomiehillä on jokavuotinen kuntotestaus ja –seuranta, jotta he selviäisivät työssään mahdollisimman pitkään. Testauksen tarkoitus ei ole karsia huonokuntoista väkeä pois, vaan antaa vinkkejä kunnon ylläpitämiseen ja tarvittaessa sen parantamiseen.
Ensihoitajille suunnitellaan vastaavanlaisia testejä kuin palomiehille, mutta monet ensihoitajat ovat jostain syystä testejä vastaan. Ensin rutistaan että raskasta on, mutta sitten kun tarjotaan välineitä raskaan työn lievittämiseksi tai siinä paremmin selviämiseksi, herautetaankin tippa linssiin. Mikä itkettää?
Kuntotesteistä selvitäkseen ei tarvitse olla supermies tai -nainen. Jos taas kuntotesteistä tulee jokavuotista selviämistä, on ehkä aika tehdä asialle jotain. On selvää, että tässä tapauksessa yksittäisistä työvuorosta selviämisestäkin tulee jossain vaiheessa haaste. Terveys iskee vastaan kun sitä vähiten odottaa. Kuntotestejä säännöllisesti tekemällä saattaa välttää pitkän sairausloman tai uudelleen koulutuksen. Pelkät testit eivät tietenkään auta, vaan testeillä löydetään parhaat tavat huolehtia omasta kunnosta ja työssäjaksamisesta. Testien pelko on turhaa.
Kaikki ensihoitotieteilijät eivät ole tottuneet jumppasaleihin, kahvakuuliin ja levypainoihin. Kaikki palomiehetkään eivät ole – tunnen itsekin yhden liian hyvin. Sellaistakin kuulee, että jos testejä ylipäätään on pakko järjestää, niin sen pitäisi olla työnmukainen ja työvälineillä tehtävä suoritus – levypainot pysyköön peilisalien nurkissa.
Pointti on hyvä, mutta siinä on yksi mutta. Kuntoa voidaan toki testata paareja kantamalla, kylmäkallea nostamalla tai muilla vastaavilla tavoilla, mutta kun kuntoa pitäisi ylläpitää tai parantaa, niin pillittäjäkin ennen pitkää tajuaa, että se on helpompaa jumppasalilla levypainojen kanssa kuin autohallissa paarien kanssa. Paarienkannossa ja repunretuuttamisessa tarvittavia lihaksia pystytään harjoittamaan helpommin ja turvallisemmin kuntosalilla. Ehkä siksi on hyvä, että työssä tarvittavia lihaksia käydään testissäkin läpi tarkoitusta vastaavilla ”punttisaliliikkeillä.”
Keski-Uusimaa lehti otsikoi paikallisella pelastuslaitoksella ensihoitajille suunniteltavasta syynistä ja jotkut puhuvat negatiiviseen sävyyn testistä, jota tehdään vain pahat mielessä.
Näin ei kuitenkaan ole. Asiaa eteenpäin vievillä on hyvät mielessä. Se hyvä tarkoittaa ensihoitajan hyvinvointia ja työssä selviytymistä. Monellehan ensihoitajan työ on juuri se unelma-ammatti, josta haluaa pitää kiinni. Olisi kai hyvä, että hän viihtyisi ja jaksaisi siinä mahdollisimman pitkään. Sitä varten on testit.