Tekstari rikkoi maanantai-iltapäivän seesteisen rauhan. ”Muista, että ruoan pitää olla valmista kello 16 mennessä.” Koululaiset olivat juuri tulleet ja vetäneet välipalat nahkoihinsa – mikään jumalattoman hektinen veto ei siis ollut luvassa. Jääkaapista löytyi jauhelihaa ja jotain muutakin, mutta päädyin jauhelihaan – tuohon nopeaan ja varmaan raaka-aineeseen. Lihapullat, kastike vai mureke? Kastike tippui pois ja viimeksi oli mureketta, joten pullat.
Mitä jos vähän säätäisi – jotain spegiaalia, mutta maut pitäisi silti pitää kurissa, jotta perheen herkimmällekin uppoaa. Tänään ei tehdä kermaan ja korppujauhoon. Siinä meni paketti jauhelihaa, sinnä meni kananmunaa ja makua tuovat ainesosat. Ruskea pinta pannulla oikeassa voissa – tämä toimii varmasti. Ei kun pallerot pellille ja uuniin. Kymmenminuuttisen jälkeen sieltä työntyy valloittava tuoksu. Ja kun säädetty aika on täynnä, vedetään pullerot ulos.
Jos halkaisisi yhden pullan ja ottaisi makupalan – oho onpas helvetin kova pulla. Olinko paistanut kumipullia? Tämä täytyy paloitella perheen pienimmälle. Onneksi etuhampaat ovat äskettäin lähteneet, eivät sitten ainakaan katkea jäystäessään kumipullaa. Tekstarin lähettäjä tulee kotiin. Totean, että pullista tuli vähän jäykkiä. – Miten niin? No kokeilin vähän. – Annas kun maistan, joo-o, kuule – älä tee näitä enää toista kertaa.
No pannaan lapsille vähän enemmän ketsuppia, niin uppoaa varmasti. Jep – toiselle upposi neljäsosapullaa, joka löytyi imuroinnin yhteydessä pöydän alta. Toinen söi puolikkaan ja kysäisi, voinko syödä pelkän muusin? Muusiakin jäi sen verran, että sinne pystyi kätkemään yksipullaisen annoksen lihaosuuden kokonaisuudessaan. En tarkistanut, enkä vaatinut syömään lautasta tyhjäksi.
Uudelle lihapullareseptille kävi kuin Idols-kisassa: Ei jatkoon, ei jatkoon, ei jatkoon ja ei jatkoon!
Iltapalalla oli havaittavissa, että vatsoissa oli tilaa – iltapalatäyttöön oli selvästi satsattu.
Pitäiskö haastaa Hans?