Sisäministeriön pelastusosasto valmistelee taas yhtä haistapaskan paperia.
Sisäministeriö on nimennyt pelastusalan strategiaa valmistelevan työryhmän, kaverikseen se on työhön valinnut mieluummin maallikoita kuin alan ammattilaisia. Nimittäin muurari, mylläri tai ihan kuka vaan kelpaa pelastusalan strategiasuunnitteluun paremmin kuin alan perusrakennuspalikka: palomies. Käytännön ammattityöntekijän näkemystä ei kaivata.
Pelastuasalan maallikot, harrastelijoiksikin kutsutut veparit ovat SM:n jokaisessa työryhmässä yhtä varmasti kuin pelko SM:n pelastusosaston persauksissa siitä, että mallikoiden pää-äänenkannattaja Palokuntalainen-lehti lopettaa ”kieli pitkällä” – jutut heistä. Palokuntalainen istuukin rooliinsa kuin pikkupeni, jonka päätehtävä on miellyttää kaikin keinoin isäntäänsä. Kun peni pyydettäessä istuu, se tietää saavansa namun – vaikkapa sitten paikan työryhmästä.
Palokuntalainen kieltäytyy julkaisemasta juttua, jossa sisäministeriä moititaan ihmisoikeusasiassa. Lehdellä oli kuulemma kuherruskuukausi kesken. Se kuukausi näyttää kestävän kunnes kuolema heidät erottaa.
Kun ministeriö ja maallikot kuhertelevat, he pyllistävät alan käytännön ammattilaiselle. Samalla ministeriö ruokkii harrastelijoiden ja ammattilaisten eriarvoisuutta siimiinpistävällä tavalla. Ammattilaiselle ei jää muuta mahdollisuutta kuin käyttää kuhertelijoiden rakkaudenhedelmä pyllistävässä ahterissa, joka suorastaan työntyy kaikkine paskoineen kohti kasvoja. Strategia- ja visiokyhäelmät ovatkin jo pitkän aikaa olleet käytännön ammattikoulutetulle duunarille haistapaskan papereita. Sellaisina ne säilyvät jatkossakin.
Herää kysymys, onko strategia-liirumlaarumeita koskaan tarkoituskaan tuoda käytännöntasolle. Ne ovat virkamiesten tapa näyttää olemassaolonsa ja maallikoiden työkalu pönkittää omaa itsetuntoaan.
Joka tapauksessa tässä tapauksessa annetaan taas malli hyvin yleiselle ammattipalomiestyön polkemiselle. Onko pelastustoimella varaa tälaiseen kultapossukerhoiluun, jossa alan avainrooli sivuutetaan tyystin? – On, jos se haluaa säilyttää huutolaispojan asemansa. Ministeriön toiminnasta päätellen ammattilaisuus on tämän maan pelastustoimen syöpä, jota ei hoideta.
Ministeriön isäntä vislaa ”fiut-faut” ja maallikkopeni kirmaa nuolemaan nilkkoja. Omaan pesään se ei enää pissi, sillä se on opetettu talon tavoille ja sisäsiistiksi.
Peni – Istu!