Örö on auki yleisölle – kai se siitä sitten tykkää?
Majoituin aikoinani kakkospatterin au-tuvassa. Se sijsitsi Heikkiliän kasarmilla Turussa.
Yhden noin kymmenestä au-tuvassa asuvasta varusmiehestä oli lähdettävä mukavalle joulukuiselle 10 päivän leirille Örön saarelle.
Satuin olemaan lomalla, kun valinta tehtiin. Olivat kuulemma ”arponeet” tuvassa ja arpaonni osui minuun. Koe Örö 10 päivässä – ruuhkasta päätellen siellä oli sesonki – sääolosuhteista päätellen ei.
Paras muisto sillä reissulla oli, kun näin omin ohikulkijan silmin, miten kevyt kenttätangaistus päätetään ja pannaan täytäntöön parissa minuutissa. Onnettoman alokkaan rynkyn piippuun oli jäänyt räkäpää ja pyssy laukesi maastossa sitä putsatessa. Vahinkoa ei sattunut, mutta kantahenkilökuntaa saapui paikalle suhteellisen vilkkaasti. Esitutkinta alkoi ja päättyi sanoihin: ”Kuka teki – mitä teki?”
Vapiseva käsi nousi pystyyn ja yhtä vapiseva tunnustus: ”minä.” Saman tien oli rangaistuksen vuoro. Se langetettiin ja pantiin täytäntöön välittömästi sanoin: ”Punnerrusasento ottakaa!” Sitten kantahenkilökuntaan kuuluva aloitti kuuluvaäänisen laskennan 50:stä alaspäin.
Ilman tätä kokemusta Öröstä ei olisi jäänyt mitään mieleen. Kymmenen päivää kului keskittyessä siihen, että pois vievä lautta kyllä joskus saapuu. Räntäsade ja mukavan vilpoinen tuuli koetteli luita ja ytimiä. Niitä riitti luonnonhelmasta nauttiville varusmiehille. Koulutuksen suoma sotkuetu lämmitti aika vähän.
Nyt Örö on kuulemma avattu yleisölle ja Varsinais-Suomen pelastuslaitos on ottanut sanojensa mukaan ison roolin Örön turvallisuusasioissa. Riskeihin kuuluu juuri avattu vierasvenesatama, josta yksinomaan saareen on kulku.
Vetonaulana on kuulemma ainutlaatuinen luonto. Täytyy sanoa että vienossa joulukuisessa merituulessa ja märässä maastopuvussa se ei olisi vähempää voinut kiinnostaa. Eikä muuten kiinnosta nytkään – Örö TJ 0.
Kiitos, että sain sanoa!