palkinto 11.3.2015

Vuoden Reportteri 2015 – Luulin ensin likaiseksi pommiksi!

Tahdon kiittää saamastani Vuoden Reportteri 2015 -huomionosoituksesta. – Miten ne palkintojen saajat aina sanovatkaan: Tämä tuli täytenä yllätyksenä, enkä olisi koskaan uskonut saavani sitä. 

Tässä tapauksessa se kylläkin pitää paikkansa, sillä en edes tiennyt kyseisen palkinnon olemassaolosta. Tuskin tiesi palokunnan palkintoraatikaan, ennen kuin oli rakentanut sen. Luulen, että tämä palkinto jaetaan vain tämän kerran. Joka tapauksessa tämä on totta – Vuoden Reportteri 2015 olen nyt minä, eikä kukaan sitä minulta riistä – ainakaan muuten kuin äärimmäisin väkivallanteoin!
Kiitos palokunnan palkintoraadille eleestä ja ennen kaikkea vaivannäöstä. Nimittäin vanhasta Remington-merkkisestä hakattavasta kirjoituskoneesta oli loihdittu todella tyylikäs muistoesine, kaiverrutettuine laattoineen. 
Se on tyylikkäin koskaan saamani huomionosoitus jos kuitenkin ykskantaan täytyy todeta, ettei niitä ruuhkaksi asti ole aiemminkaan tullut.
On myös myönnettävä, että aluksi en voinut välttyä ajatukselta, ettei paketti ollut likainen pommi. Siihen viittasi paketin epämääräinen olemus kauniine palokuntateippinaruineen ja tiettyyn blogitekstiini viittaavine lähettäjätietoineen.

Sain kuitenkin yllättyä positiivisesti. Vuoden Reportteri 2015 -valintani oli älyttömän fiksu vastaveto. Palkinto on tyylikäs ja siihen liittyy selvästi ymmärrettävä kannanotto, jonka silmäkulmasta pilkahtavat erilaiset tunteet. 
Pidän palkintoraatia erittäin oivaltavana. Kollegat osoittivat olevansa ajan tasalla ja osaavansa ”kunnioittaa” myös sellaista henkilöä, jonka ajatuksia he eivät välttämättä allekirjoita. Se osoittaa palkintoraadilta kypsää oman arvon tuntoa ja eteenpäin vievää ryhtiä.

Kuten sanoin: Vuoden Reportteri 2015 -palkinto on hieno. Se on niin hieno, ettei minulla ole tällä haavaa sille tarpeeksi arvokasta sijoituspaikkaa. 
Säilön palkinnon hyvään talteen siksi aikaa kunnes sille löytyy paikka.
Siihen asti esittelen pyydettäessä palkintoa ylpeänä kaikille halukkaille ja kaikille sellaisillekin, jotka eivät edes halua.

Olen otettu – Kiitos, että sain sanoa!
Jaa artikkeli

Lue lisää