Palontorjunta-lehdessä 9–10/1974 julkaistiin mielenkiintoinen ja kattava katsaus paloalan kehitykseen 25 vuoden aikana vuodesta 1950.
Merkittävin kehitys on tapahtunut koulutuksen alueella. Tuohon johtopäätökseen tulee, tarkastelipa 25:n viime vuoden aikana tapahtunutta paloalan yleistä kehitystä miltä suunnalta tahansa. Suurin periaatteellinen edistys tapahtui toistakymmentä vuotta sitten, kun Suomen Palosuojeluyhdistyksen ylläpitämän Palopäällystökoulun tilalle perustettiin valtion palokoulu, nykyinen valtion palo-opisto.
Palokuntien laajentuneet tehtävät kuvastuvat myös ajoneuvohankinnoissa. Erityisiä pelastusautoja hankitaan paloautojen rinnalle siellä missä hankinta on perusteltua. Vielä pari vuotta sitten käyty vilkas keskustelu siitä sopiiko dieselmoottori paloauton moottoriksi on päättynyt dieselmoottorin voittoon. Koritehtailla paloautoja tehdään yhä ”tilaustyönä”. Standardisoinnin kehittäminen on alkutaipaleellaan.
Pelastus- ja sammutustehtävien suorittaminen ilman eristysnaamaria tuntuu tämän päivän palomiehestä jotensakin mahdottomalta. Totuus kuitenkin on se, että eristysnaamari-pari puuttuu vielä monen monelta palokunnalta. Paineilmanaamareita oli maamme palokunnilla 1973 yhteensä 2620 kpl. Palokuntia oli vastaavana ajankohtana 1140. Suurilla vakinaisilla palokunnilla ja teollisuuspalokunnilla oli sitäpaitsi eristysnaamareita kymmenittäin. Tilanne ei ole läheskään tyydyttävä nykyisin, saati sitten 25 vuotta sitten. Happinaamarit ovat jälleen yleistymässä.
Lataa PDF ja lue koko Palontorjunta 9–10/1974:n juttu.
