Markus Viitaniemi on Pohjois-Karjalan pelastuslaitoksen pelastusjohtaja sekä Palo- ja pelastustieto ry:n hallituksen puheenjohtaja.
Alueelliseen pelastustoimen alkuvuosina varautumisen arvostus oli alalla käytännössä nolla, ja perustui pitkälti kunta-aikaisiin varautumisjärjestelyihin. Elettiin aikaa, jolloin varautuminen oli ollut vuosikymmeniä yhtä kuin sotilaallisen uhkaan ja säteilyonnettomuuksiin varautuminen, ja niiden varalle hankittu materiaali pölyttynyt varastoihin. Toki myös sotilaallisen uhkaan edelleen varauduttiin, mutta varautumisen painopiste siirtyi tuolloin yhä enemmän normaaliolojen suuronnettomuuksiin ja häiriötilanteisiin, minkä avulla oli aiempaa helpompi perustella varautumisen tärkeyttä ”syvän rauhan ajan vallitessa”.
Pikkuhiljaa varautumisen taso ja arvostus alkoivat pelastustoimessa nousta. Siirryttäessä 2010-luvulle painottuivat erityisesti erilaisiin luonnon ääri-ilmiöihin varautuminen. Kunnes vuonna 2014 saimme muistutuksen, että myös sotilaalliseen uhkaan on edelleen varauduttava Venäjän miehitettyä Krimin niemimaan ja yllätettyä lännen hybridisodankäynnin kyvyillään. Useissa pelastuslaitoksissa käärittiin tuolloin hihat ja varautumisen painopistettä siirrettiin takaisin sotilaalliseen uhkaan ja väestönsuojeluun.
Tähän varautumiseen panostaminen oli silloin ja on edelleen viisautta. Kansainvälinen turvallisuustilanne on nyt merkittävästi muuttunut Venäjän hyökättyä Ukrainaan. Poikkeusoloihin varautumisen perusta luodaan normaaliolojen hyvällä suorituskyvyllä ja valmiudella, mitä tehostetaan suunnitelmallisesti vallitsevan turvallisuustilanteen mukaiseksi. Myös väestönsuojelutehtävistä on kyettävä suoriutumaan. Lisäksi toiminnan jatkuvuus sekä kriittisen materiaalin huoltovarmuus on turvattava kaikissa olosuhteissa.
Väestönsuojeluasiat ovat herättäneet myös kansalaisten kiinnostuksen ja tiedontarpeen, mihin pelastuslaitokset ovat kiitettävän hyvin myös vastanneet. Nyt olisikin alamme momentum panostaa varautumiseen ja painottaa yhteisessä rintamassa siviilivalmiuden ja väestönsuojelun merkitystä. Se, että kykenemme suojaamaan väestömme ja auttamaan myös sotilaallisessa uhkatilanteessa, lisää uskottavuuttamme sotilaallisen maanpuolustuskyvyn rinnalla sekä ulospäin että kansalaistemme suuntaan.
Tosiasia kuitenkin on, että pelastustoimi tarvitsee tähän kyetäkseen lisää rahaa – sekä normaaliolojen toiminnan ylläpitoon että väestönsuojelun toteuttamiseen. Myös työvoiman saatavuus olisi turvattava. Nämä asiat nähdään varmasti kautta linjan niin tärkeiksi, että tässä tavoitetilamme on koko alalla yhteinen. Ja tähän myös meidän pelastusjohtajien tulisi vaikuttaa ja viedä tätä yhteistä viestiä poliittisille päättäjille sisäministeriön tukena.
Markus Viitaniemi
