Pelastustieto blogi 6.3.2020

Eläkevirka – ei kai sentään?

Mira Leinonen työskentelee pelastusylitarkastajana Etelä-Suomen aluehallintovirastossa.
mirafoni112@gmail.com

Mira Leinonen työskentelee pelastusylitarkastajana Etelä-Suomen aluehallintovirastossa. mirafoni112@gmail.com

Kymmenen vuotta sitten tulin valituksi pelastusylitarkastajaksi. Sain onnitteluja eläkevirkaan pääsemisestä. Nuo onnittelut kauhistuttivat minua – eläkevirka 27-vuotiaana, ei kai sentään? Siinä missä eläkevirka on aiemmille sukupolville tuonut onnellisuutta, varmuutta ja taannut toimeentulon, huomasin itse kuuluvani sukupolveen, joka tuntee eläkeviran muuta kuin pelkkää onnea tuovana asiana. Kumpikin suhtautuminen kertoo ajanhengestä ja ne ovat erilaisia, eivät siis toinen toistaan parempia.

Työelämässä on tapahtumassa murros eikä kyse ole vain asenteessa eläkevirkoihin, vaan töiden tekemisen tavassa, työmenetelmissä ja –välineissä. Pelastustoimi ei tyypillisesti ole ollut teknologisen kehityksen aallonharjalla oleva toimiala ja jos katsot vaikkapa 70-luvulla kuvattuja videoita jonkin palokunnan harjoituksista, ei maailma ole juurikaan muuttunut tuosta, mutta tulevan 30 vuoden aikana työnmurros tulee olemaan merkittävästi nopeampaa kuin mitä se on ollut kuluneen 100 vuoden aikana. Digitalisaatio, teknologiset innovaatiot ja tekoäly tulevat ennen pitkää muuttamaan pelastustoimenkin toimintamalleja ja robotit tulevat korvaamaan samankaltaisena toistuvan työn. Tätä voi olla hankala kuvitella tapahtuvaksi, mutta kuten futuristi Perttu Pölönen ”Tulevaisuuden lukujärjestys”-kirjassaan muistuttaa: ”Mielikuvituksemme rajat eivät ole maailman rajat.”

Työ on tärkeä osa elämää ja sen parissa käytetään merkittävä osa aikaa – näin ollen on tärkeää, että työssä myös viihdytään. Työnantajat, jotka pitävät kiinni mentaliteetista, missä työntekijän tulee olla ikuisesti kiitollinen armolliselle työnantajalleen työpaikastaan, tulevat olemaan korkeintaan läpikulkupaikkoja. Tulevaisuudessa menestyvän työntekijän puolestaan kannattaa kiinnittäytyä virkanimikkeiden ja titteleiden sijaan osaamiseensa ja kehittää sitä, sillä se kannattelee tilanteessa kuin tilanteessa. Oppilaitoksien puolestaan pitää osata poimia pääsykokeissa edelleenkin kyvykkäimmät, mikä ei tarkoita yksinomaan sitä, kuinka paljon rautaa saa nostettua. Tulevaisuuden tarpeita ajatellen painopistettä siirretään varmasti esimerkiksi oppimiskykyä mittaaviin osa-alueisiin.

Pelastustoimen työntekijöinä tarvitaan edelleenkin ihmisiä, sillä inhimillisyys on tekijä, joka erottaa meidät koneista ja asiakkaamme tarvitsevat edelleen inhimillisyyttä ja ongelmanratkaisukykyä hädän hetkellä. Näitä ihmisiä työntekijöikseen onnistuu houkuttelemaan sellainen työnantaja, joka panostaa työpaikan pitovoimatekijöihin ja näkee työntekijät keskeisenä voimavarana pelkän kuluerän sijaan. Työpaikan vaihtaminen tulee kuitenkin varmasti yleistymään entisestään ja saman työnantajan leivissä koko uran työskenteleminen on entistä harvinaisempaa. Onko tulevaisuudessa enää eläkevirkoja?

Teksti: Mira Leinonen