Mira Leinonen työskentelee pelastusylitarkastajana Etelä-Suomen aluehallintovirastossa. mirafoni112@gmail.com
Koronavelka on kaksinumeroinen luku miljardeja, jonka Suomi on ottanut lainaksi selvitäkseen koronan aiheuttamista kuluista. Millaista velkaa pelastustoimi koronasta tulee maksamaan?
Toistaiseksi pelastustoimessa toimivien piirissä korona ei juurikaan ole riehunut. Sairastuneita on toki ollut, jopa palokuntien tai työvuorojen altistumisia, mutta isossa kuvassa pelastustoimessa on onnistuttu torjumaan tätä biologista uhkaa. Jokainen sairastuminen on ollut ikävä tapaus ja kullakin sairastuneella on oma jälkitautinsa, jonka korona toimintakykyyn jättää.
Kun tarkastelee isommassa kuvassa koronan vaikutuksia pelastustoimeen, näyttää siltä, että meilläkin on velkaa maksettavana vähentyneiden harjoitusmäärien, käytyjen koulutuksien ja hiljentyneen rekrytoinnin myötä. Koronarajoitukset ovat olleet ja ovat vieläkin välttämättömiä. Pelastustoiminnallinen toiminta on palokunnissakin pitänyt turvata ennen muita, etäharjoituksista on tullut osin arkea. Käydyt koulutukset ja riittävä harjoitusmäärä takaavat sopimuspalokunnissa osaamisen ylläpitämisen, mutta kaiken kaikkiaan kaikenlainen yhteinen tekeminen palokunnassa on se yhdessäpitävä liima – onko tällä vaikutuksia siihen, olemmeko menettäneet jäseniä?
Koronalla on erityiset vaikutukset myös pelastustoimessa lapsiin ja nuoriin. Palokuntanuorten harjoitukset ovat olleet tätä kirjoittaessa laajalti vuoden verran tauolla. Tulossa on toinen kesä, kun palokuntanuoren kesän kohokohta, koulutusleiri, on peruttu. Määrätietoinen kouluttautuminen, jota nuoretkin pelastustoimessa läpikäyvät, on katkennut. Koronarajoituksien aika on ollut todella pitkä aika lapsen ja nuoren elämässä. Löytävätkö palokuntanuoret takaisin harrastuksensa pariin vai loistaako jokin sukupolvi jatkossa poissaolollaan?
Pelastustoimen omaa koronaexitiä olisi syytä pohtia ja määritellä yhteisiä talkoita koko toimialan leveydellä. Koronan vaikutuksilta emme mekään tule välttymään.
Teksti: Mira Leinonen
