Mira Leinonen työskentelee pelastusjohtajana Päijät-Hämeessä.
Pelastusalalla johtaminen on ennen kaikkea ihmisten johtamista. Silti suurin heikkoutemme ei liity ihmisiin itseensä, vaan siihen, mitä tiedämme niin päätoimisesta henkilöstöstä kuin sopimuspalokuntalaisista – tai pikemminkin siihen, mitä emme tiedä. Koko pelastusalaa koskeva, omaa henkilöstöä koskeva tieto on hajallaan, vaikeasti hyödynnettävää tai täysin puutteellista.
Olemme ennakointia, varautumista ja jämptiä päätöksentekoa suorittava toimiala, mutta merkittäviä henkilöstöratkaisuja joudumme tekemään vaillinaisella tilannekuvalla. Johtaminen ilman tietoa on kuin sammutustyö ilman vettä. Kun ei tiedä, mistä lähdetään, on vaikea arvioida, mihin ollaan menossa. Kuinka paljon osaamista meillä oikeasti on? Kuinka moni on eläköitymässä esimerkiksi kolmen vuoden sisällä? Missä osaamisvajeet jo näkyvät? Millainen on henkilöstön koulutustarve? Mitä tämä kaikki merkitsee pelastustoiminnalle? Entä onnettomuuksien ehkäisylle tai varautumiselle? Jokainen näistä kysymyksistä on kriittinen, mutta vastausten löytäminen on ollut tuskallisen työlästä.
artikkeli jatkuu
Pelastustoimi elää parhaillaan murroksessa: tehtävämäärät ovat laskussa, mutta onnettomuustyypit muuttuvat, toimintaympäristömme monimutkaistuu ja henkilöstön kuormitus on korkeampi kuin ehkä koskaan aikaisemmin. Tässä tilanteessa datan pitäisi toimia ankkurina, toimia luotettavana perustana päätöksenteolle. Sen sijaan se muistuttaa edelleen palapeliä, josta puuttuu keskeisiä paloja.
Juuri siksi katseet kohdistuvat tulevaan Kivijalka-tietojärjestelmään. Sen varaan asetetut odotukset ovat suuria, eikä syyttä. Sen on tarkoitus tuoda yhteen tiedot, jotka nyt elävät omissa siiloissaan: henkilöstön koulutus, osaaminen, kelpoisuudet ja elinkaaret. Poissaolot ja kuormitus jäävät tiedoksi vielä hyvinvointialueiden järjestelmiin. Jos järjestelmä lunastaa lupauksensa, se voi olla todellinen suunnanmuuttaja – ensimmäinen yhteinen kartta, jonka avulla voidaan ennakoida, johtaa ja korjata ongelmat ennen kuin ne realisoituvat.
”Henkilöstödata ei ole vain numeroita. Se on ihmisiä, työvuorojen takaa löytyviä tarinoita, osaamista ja jaksamista. Ja juuri siksi sen on oltava kunnossa.”
Mutta Kivijalka ei yksin riitä. Järjestelmä on vain työkalu. Mikään työkalu ei toimi, ellei sitä käytetä johdonmukaisesti, kattavasti ja avoimesti. Henkilöstödata ei saa olla pelkkää kirjaamista varten, vaan johtamista varten. Se vaatii kulttuurin, jossa tiedon keruu ei ole ylimääräinen rasite, vaan olennainen osa toimintavarmuutemme rakentamista.
Pelastusalalla puhumme usein luottamuksesta. Luottamus syntyy teoista, mutta myös tiedosta. Kun tiedämme, mikä meitä uhkaa, voimme varautua. Kun tiedämme, mitä henkilöstömme tarvitsee, voimme johtaa. Kun näemme kokonaisuuden, voimme tehdä järkeviä päätöksiä myös vaikeina aikoina.
Henkilöstödata ei ole vain numeroita. Se on ihmisiä, työvuorojen takaa löytyviä tarinoita, osaamista ja jaksamista. Ja juuri siksi sen on oltava kunnossa.
Tuleva Kivijalka voi antaa meille perustan. Meidän tehtävämme on rakentaa sen päälle.
Mirafoni-kolumni on julkaistu myös Pelastustiedossa 1/2026.
