Kehitettävää löytyy: monelle Pronto on kirosana edelleenkin ja selosteiden täyttämisestä joudutaan jopa huomauttamaan , kirjoittaa Mira Leinonen.
Pelastusalan naiset -komissio aloittaa toimintansa tutkimalla maailmanlaajuisesti, millaisissa tehtävissä naiset työskentelevät pelastustoimessa. Näin kertoo komission vasta valittu puheenjohtaja Mira Leinonen.
Leinonen valittiin puheenjohtajaksi komission kokouksessa Tukholmassa 27. huhtikuuta. Women in Fire and Rescue Services -nimellä kansainvälisesti tunnettu komissio on sekin varsin tuore. CTIF-kattojärjestön alaisuudessa oleva komissio perustettiin vuonna 2014.
Leinonen kertoo, että puheenjohtajakisa oli tiukka. Hänen lisäkseen ehdokkaina olivat komission edellinen puheenjohtaja, venäläinen Tatiana Eremina ja palomiehenä työskentelevä ruotsalainen Mona Hjortzberg.
”Näin, että tuon kokonaisvaltaisemman näkemyksen pelastustoimeen muihin verrattuna”, Leinonen pohtii.
Vaalin tulos oli selvä jo ensimmäisellä kierroksella, kun Leinonen sai enemmistön kannatuksen. Paikalla oli 11 valtion edustajat naiskomission 18 jäsenvaltiosta, Pohjoismaiden lisäksi Ranskasta, Itävallasta, Japanista, Serbiasta, Sloveniasta, Iso-Britanniasta ja Venäjältä.
Leinonen kritisoi hieman sitä, kuinka matalalla profiililla Suomi osallistui kokoukseen.
”Muilla oli 2-6 henkilön delegaatiot, meikäläinen meni sinne yksinään. Tanska oli toinen, jolla ei ollut paikalla yhtä edustajaa enempää.”
Leinonen ei tarkoita, että paikalle pitäisi lähettää suurta retkikuntaa, mutta hän toivoo suomalaiselta pelastustoimelta pelisilmää kansainvälisessä yhteistyössä. Nytkin kysymyksessä oli naiskomission puheenjohtajavaali.
”En tiedä, puuttuiko meikäläisen kohdalta Suomessa usko että voisin menestyä, vai meinattiinko, että pärjään ihan itsekseni.”
Tieto keskittyy yksittäisille ihmisille
Leinonen korostaa, että tärkeissä pelastusalan tapahtumissa Suomesta pitäisi olla useampia henkilöitä lobbaamassa paikan päällä.
”Toivoisin, että ylipäätään tapahtumiin lähetettäisiin asiantuntijoita ei edustamaan vain itseään, vaan Suomea. Toiseksi lähetettävällä henkilöllä pitäisi olla verkosto, josta hän koostaa näkemyksen, mitä esittää. Ja tieto pitäisi tuoda Suomeen. Ongelma kansainvälisessä työssä on, että tieto keskittyy yksittäisille ihmisille.”
Yksin edustaminen ei jännittänyt Leinosta, mutta teki reissusta ”pirun raskaan”.
”En päässyt missään vaiheessa tuulettamaan ajatuksiani suomeksi. Toisaalta hyvä, ettei ollut sellaista turvasatamaa kuin suomen kieli, mutta kyllä se osittain tekee olon yksinäiseksi.”
Puheenjohtajan valinnan lisäksi Tukholman kokouksessa laadittiin komissiolle pitkän ja lyhyen tähtäimen toimintasuunnitelmat.
Komissio alkaa työstää yhteenvetoa naisten toimenkuvista pelastustoimessa. Sen lisäksi se tutkii, miten työnantaja tukee operatiivisissa tehtävissä toimivia naisia.
”Kun perheenäiti esimerkiksi on 24 tunnin työvuorossa, onko lyhennettyä työaikaa, päiväkotimahdollisuuksia tai muuta vastaavaa”, Leinonen esittelee.
Tutkimusten pitäisi valmistua syksyyn mennessä.
Pitkällä tähtäimellä komission visio on tehdä pelastustoimesta yhdenvertainen, tasa-arvoinen ja houkutteleva työyhteisö. Ne naiset, jotka ovat jo pelastustoimen piirissä töiden tai harrastusten kautta halutaan pitää mukana toiminnassa. Lisäksi naisten määrää pelastustoimessa halutaan lisätä, etteivät naiset olisi se hankala vähemmistö, joiden takia organisaation pitää muuttaa toimintaansa.
Leinonen huomauttaa, että näin pelastustoimi saataisiin myös vastaamaan entistä paremmin sitä väestöpohjaa, jolle palvelu tuotetaan.
Pelastusalan naiset –komissio kokoontuu kahdesti vuodessa. Puheenjohtajan kausi kestää neljä vuotta.
Kansainvälinen CTIF on palo – ja pelastusalan kattojärjestö, johon kuuluu 36 jäsenvaltiota.
Teksti ja kuva: Kaisu Puranen
