Suomessa on käynnissä kokovereen liittyvä tutkimus, jossa selvitetään kokoveren käyttöön ja hyytymiseen vaikuttavia tekijöitä. Tutkimukseen liittyen on valmisteillä kaksi väitöskirjaa. Kliinisessä monikeskustutkimuksessa selvitetään kokoveren käyttökelpoisuutta ja turvallisuutta ensihoidossa. Tutkimukseen osallistuvat Suomessa verituotteita antavat lääkäri- ja kenttäjohtoyksiköt.
Kokoveri otettiin käyttöön Päijät-Hämeen lääkäri- ja kenttäjohtoyksikössä tammikuussa 2023 ja kirjoitushetkeen mennessä kymmenkunta potilasta on saanut valmistetta. Pirkkalan Finnhems 30 ja Vantaan Finnhems 10 lääkäriyksiköt tulevat tutkimuksessa jatkossa käyttämään kokoverivalmistetta. Muut tutkimukseen osallistuvat yksiköt toimivat kontrolliryhmässä ja käyttävät punasoluja.
Tutkimus vie aikaa
Osalla FH10:n ja FH30:n potilaista selvitetään kokoverivalmisteen vaikutuksia hyytymistoimintoihin, endoteelifunktioon ja tulehdusvasteeseen. Tällöin kyseiset lääkäriyksiköt käyttävät aluksi punasoluja ja keräävät tarvittavat verinäytteet potilaista ennen sairaalaa ja sairaalahoidon aikana. Tutkimukseen on varattu aikaa noin neljä vuotta, mutta haasteet alueellisten tutkimuslupien kanssa ovat tuottaneet viivästystä alkuperäisestä aikataulusta.
Jokaiselta potilaalta täytyy erikseen kysyä viivästetty suostumus tutkimukseen, jotta potilaasta kerättyjä tietoja voidaan hyödyntää. Kokoverta käyttävät yksiköt antavat tarvittaessa kokoverta myös tutkimuksen ulkopuolelle jääville potilaille, kuten lapsille, mutta heitä ei rekrytoida tutkimukseen. Tutkimuskokonaisuuteen liittyy myös prekliinisiä in vitro-, rekisteri- ja mallinnustutkimuksia. Tutkimuksen yhteydessä tullaan lisäksi selvittämään kansainvälisestikin mielenkiintoista aihetta liittyen suodattamattoman tuoreen kokoveren hyytymistekijöihin ja säilyvyyteen. Myöhemmin tätä voidaan hyödyntää tuoreen kokoveren käyttämisessä traumapotilailla.
Komponenteista kokovereen
Suomen Veripalvelu tuottaa kokoverivalmisteen ensihoidolle. Valmiste on O-veriryhmän RhD+ verta, josta valkosolut on suodatettu pois ja veren punasolujen vasta-ainemäärä on tutkitusti vähäinen (low-titer group O whole blood, LTOWB). Kokoverivalmiste sisältää nimensä mukaisesti kaikki veren komponentit, joita verta vuotava potilas menettää. Toistaiseksi olemme saaneet ensihoitoon punasoluja ja kuivaplasmaa, mutta kokoverivalmiste tuo mukaan myös verihiutaleet. Lisäksi veren hyytymistä estäviä aineita on kokoverivalmisteessa vähemmän kuin komponenteissa.
Alussa oli kokoveri
Ensimmäisen maailmansodan aikana kokoverta alettiin käyttämään, kunnes 1960-luvulla keksittiin erotella verestä punasolut, plasma ja verihiutaleet erikseen. Noin 50 vuoden ajan tämä oli kultainen standardi, kunnes sodat 2010-luvulla ovat muuttaneet tarvetta ja hyytymisoninaisuuksiltaan parempana pidetty kokoveri tuli takaisin käyttöön sotilasympäristöissä.
Vähitellen uudelleen
Kokoveri on herättänyt viime vuosien saatossa pikkuhiljaa kiinnostusta Suomessakin ja etenkin Euroopassa olevan sodan myötä myös erilainen valmiusajattelu ja saatavuushäiriöt ovat nostaneet päätään. Kokoverivalmiste ei ole uusi keksintö, mutta viime vuosikymmeninä Suomessa sitä ei ole käytetty. Sairaalan ulkopuolisessa ensihoidossakin verivalmisteet ovat uusi juttu nykyisen mallisessa ensihoidossa , sillä Suomessa ensihoito otti käyttöönsä punasoluvalmisteen 2015 ja kuivaplasman 2017.
Näyttöä on ja tutkimuksia käynnissä
Maailmalla tutkimuksissa kokoveren käytöstä on saatu näyttöä, varsinkin runsaasti verta vuotavat traumapotilaat hyötyisivät kokoveren saamisesta. Sen antaminen on todettu turvalliseksi. Selviytymisen kannalta tällä hetkellä on menossa maailmalla useita randomisoituja tutkimuksia kokoverta saaneiden potilaiden selviytymisestä. Vaikka valmiste on RhD positiivinen, niin haittavaikutukset verrattuna hyötyihin on todettu pieneksi.
Mikäli kokoveri osoittautuu toimivaksi ensihoidossa, niin on mahdollista, että kokoveri otetaan myöhemmin Suomessa käyttöön myös laajemmin sairaalaan ulkopuolella. Norjassa, Yhdysvalloissa ja Englannissa kokoveri on jo käytössä siviiliensihoidossa ja paikoin sairaaloissa osana massiivivuotoprotokollaa.
Teksti ja kuva Tommi Vaaherma, FinnPHWB tutkimushoitaja
