Brita Somerkoski toivoo, että pelastustoimi voisi kehittyä laajemmin yhteiskunnalliseksi toimijaksi.
Tutkimustulokset timanteiksi, tiedoksi ja toiminnaksi (4T) on hiljattain päättynyt kehittämishanke, joka vahvistaa pelastusalaa koskevan tutkimuksen vaikuttavuutta tukemalla tutkimusviestintää. Olemme esitelleet tutkijoita ja heidän työtään.
Olen erikoistutkija, turvallisuuspedagogiikan dosentti Brita Somerkoski Turun yliopistosta. Tutkin oppilaitosten turvallisuuskulttuuria, ja olen kehittänyt oppilaitoksille työkalun turvallisuuskulttuurin itsearviointiin. Siinä turvallisuuskulttuuri on jaettu 12 alakohtaan, joista jokaista arvioidaan viisiportaisella asteikolla. Turvallisuuskulttuuri koostuu mielestäni turvallisuusjohtamisesta, ennakoinnista, osaamisesta ja sosiaalisesta ympäristöstä koulussa. Apunani on ollut tutkimusryhmä. Tuloksia voi lukea ONNI-hankkeen loppuraportista.
Yleensähän on niin, että turvallisuus näkyy vasta silloin, kun sitä ei enää ole. Pyrimme löytämään asioita, joissa turvallisuus näkyy. Tällaisia asioita ovat esimerkiksi oppilaiden ja vanhempien osallistaminen turvallisuustyöhön, poikkeamien käsittely ja sidosryhmien – esimerkiksi poliisin ja pelastusalan näkyminen koulun turvallisuusjohtamisessa.
Tutkimushankkeessamme oli mukana 20 koulua. Fokusryhmähaastatteluissa huomasimme, miten tärkeä rooli rehtorilla on turvallisuuskulttuurin ja siihen liittyvien menettelyjen käynnistäjänä. Toisinaan rehtori on myös ratkaisemassa käytännön ongelmia, kuten hakkaamassa jäätä koulun pihalta tai kiinnittämässä naulakkoja pora kädessä.
Kouluissa olisi hyvä käsitellä poikkeamia ennakoivasti. Eräs poliisi sanoi kerran puheessaan, että ”jos suunnitelmaa ei ole, pitää johtaa satulasta”. Sellaista tilannetta en tutkijana toivo yhteenkään kouluun. Viranomaiset pyrkivät juuri ennakointiin monin tavoin, ja niin pitäisi tehdä meidän kaikkien, myös organisaatioiden.
Olen myös mukana tutkimassa NouHätä!-hankkeen vaikuttavuutta. Se on ollut mielenkiintoista tieteidenvälistä työtä tärkeästä, kaikille pelastusalalla tutusta asiasta.
”Yleensähän turvallisuus näkyy vasta silloin, kun sitä ei enää ole.”
Tyypillisenä työpäivänä istun yleensä tietokoneella kotona ja polttelen takkaa. Työni on hiljaista ja keskeytymätöntä. Välillä puhun puhelimessa jonkun hankeporukan jäsenen kanssa. Iltapäivällä käyn syömässä Rymättylän Tuulisolmussa. Välillä lomaa ja työntekoa on vaikea erottaa toisistaan. Tykkään tästä. Olen yllättäen ruvennut kovasti neulomaan, ja äskettäin opettelin huovutusta. Laulan karaokea, mutta en juurikaan julkisesti. Spekuloin tärkeitä asioita kavereiden kanssa – esimerkiksi sitä, miksi Rauman Lukko ei ole pärjännyt tänä vuonna jääkiekon miesten SM-liigassa niin hyvin kuin odotin.
Yleensä jos tutkimustulos aiheuttaa jotakin konkreettista, olen hyvilläni. Näin tapahtui, kun esimerkiksi aiemmin tutkimani Tulipysäkki-toiminta otettiin useilla hyvinvointialueilla osaksi Ankkuri-toimintaa. Koulujen osalta meno on mennyt sen verran villiksi, että kaikki korjaavat käytänteet, joita kouluihin luodaan, alkavat hiukan takamatkalta. On tärkeää, että pelastusala näkyy laajasti yhteiskunnassa – ikääntyneiden asumisturvallisuuden asiantuntijoina, koululaisten rohkaisijana ja opettajana, hallintokulttuurissa sekä teknisillä aloilla. Kannan huolta siitä, miten pelastuslaitoksilla työskentelevät saisivat enemmän koulutusta varhaiskasvatusikäisten lasten kohtaamisessa ja opettamisessa.
Toivon, että alalle saataisiin käyttäytymistieteiden professuuri. Tällaisia on muissa Pohjoismaissa ja Euroopassakin. Professuuri avaisi käyttäytymistieteiden osalta mahdollisuuden tutkimusryhmien kokoamiselle, väitöskirjatutkimusten lisääntymiselle, Akatemian rahoituksille ja sille, että pelastustoimi voisi kehittyä laajemmin yhteiskunnalliseksi toimijaksi. Mietin, miten digitalisaatiota, simulaatioita ja tekoälyä voitaisiin toteuttaa pelastustoimessa. Nuoret pelastajat ovat kielitaitosta, nohevaa porukkaa. Myös sopimuspalokuntatoiminta on kehittynyt kovasti. Seuraan itse somesta, mitä Rymättylän VPK milloinkin tekee.
Koonnut: Siiri Pohjoinen
Kuva: Klaus Somerkoski
Kirjoitus on julkaistu aiemmin Pelastustiedossa 5/2024.
Lue kaikki tutkijaesittelyt:
Oliver Saal: Nollatoleranssi syrjinnälle ja häirinnälle – tutkimustulokset timanteiksi, tiedoksi ja toiminnaksi
Minna Ruolanto: Inhimillinen tekijä esiin
Samuli Taira: Ei ole yhtä oikeaa tapaa johtaa
Marko Juutinen: Ennakointia ja tiedolla johtamista
Riikka Salmi: Pelastajien altistuminen minimiin
Laura Kuurne: Tekoäly apuna riskianalyysissä
Hanna Nygren: Sujuvuutta oppimiseen ja teknologioiden omaksumiseen
