Minna Ruolannon tutkimus raportoidaan monografiana eli yhtenäisenä teoksena, suomen kielellä. Vaikka kansainväliset julkaisut ovat tärkeitä, hän on huolissaan suomen asemasta tieteen kielenä.
Tutkimustulokset timanteiksi, tiedoksi ja toiminnaksi (4T) on kehittämishanke, joka
vahvistaa pelastusalaa koskevan tutkimuksen vaikuttavuutta tukemalla alan tutkimusviestintää.
Esittelemme Pelastustiedossa tutkijoita ja heidän työtään, vuorossa on Minna Ruolanto.
Työskentelen Porvoon kaupungilla valmius- ja riskienhallintapäällikön virassa. Teen väitöskirjaa kokopäivätyön ohessa Maanpuolustuskorkeakoulun johtamisen ja sotilaspedagogiikan laitoksella.
Olen kiinnostunut ihmisen vaikutuksesta turvallisuuden rakentumiseen ja rikkoutumiseen. Minua kiinnostavat erityisesti ei-tekniset taidot, kuten tilannekuvan rakentaminen, viestintä, johtaminen, stressinhallinta ja päätöksenteko. Ei-teknisillä taidoilla voidaan vaikuttaa inhimillisestä tekijästä johtuviin virheisiin, ja olen perehtynyt niihin erityisesti lentoturvallisuuden kontekstissa. Tällä hetkellä tutkin väitöskirjassani samaa teemaa, joskin nyt kokonaisvaltaisen kriisinhallinnan toimintaympäristössä.
Menetelmällisesti olen kiinnostunut laadullisesta tutkimuksesta ja erityisesti tutkimushaastattelun mahdollisuuksista. Tarkastelen useimmiten asioita, jotka putoavat tilastojen väliin. Toimintatavat ja menettelyt ovat monissa turvallisuuskriittisissä organisaatioissa niin kehittyneitä, että yksittäistapauksissa voi tulla näkyviin jotain merkittävää.
Kaikilla haastateltavillani on pitkä kokemus työstä kriisialueilla keskenään varsin erityyppisissä tehtävissä ja organisaatioissa. Teoreettisesti tutkimukseni kiinnittyy turvallisuustutkimuksen ja inhimillistä tekijää tarkastelevan human factors -tutkimuksen perinteisiin. Väitöskirjan on tarkoitus valmistua vuoden 2025 loppuun mennessä.
Tyypilliset kirjoituspäivät
Kokonaisina kirjoituspäivinä aikataulutan aamuun, lounasaikaan ja päivän päätteeksi kävelyä, pulahtamisen mereen tai maauimalaan. Raitis ilma ja istumisen tauottaminen on erityisen tärkeää.
Pyrin pitämään kirjoituspäivät irrallaan muusta sälästä. Joskus omaan ajattelun tilaan pääseminen kestää – etenkin, jos töissä on paljon meneillään. Silloin kirjoittaminen voi venyä iltaan.
Toinen tyypillinen kirjoituspäiväni on, kun hakeudun ohjattuun kirjoitusretriittiin. Yhteisöstä saa valtavasti energiaa. Sovellan runsaasti tutkimuksesta tuttuja elementtejä myös päivätyössäni. Vaihtelu auttaa selkiyttämään ajatusta siitä, mitä väitöskirjan äärellä tapahtuu.
Pidän todella paljon uimisesta, pyöräilystä ja hevosten kanssa puuhailusta. Katson elokuvia ja kuuntelen podcasteja. Pidän huolta siitä, että minulla on myös aikaa vain olla.
Oma tutkimukseni on luonteeltaan soveltava, ja se toivottavasti kirvoittaa uusia tutkimuskysymyksiä ja kiinnostusta osallistua ihmisen ja turvallisuuden välisten yhteyksien tarkasteluun. Toivon, että tutkimukseni innoittaa myös suomenkieliseen käsitteitä puntaroivaan keskusteluun. Moni englanninkielinen käsite ei suoraan käänny tai ei kuvaa suomalaista tekemistä riittävän tarkasti.
Lisää uskallusta keskusteluun
Turvallisuus kehittyy vuorovaikutuksessa – sekä omaa ajattelua ja toimintaa reflektoimalla että keskustelemalla muiden kanssa. Toivoisin koko yhteisöltämme lisää uskallusta keskustella tutkitusta tiedosta, riippumatta siitä, onko itse tutkija vai ei.
Tutkivaa otetta tulisi voida soveltaa myös keskusteluissa ja erilaisten tosielämän tapahtumien ja käytänteiden tarkastelussa. Hyvä mind map, lentoliikenteessä paljon käytetty tarkastuslista tai koetusta tilanteesta lounaspöydän servetin kulmaan piirretty aikajana voivat olla erityisen arvokkaita uuden, turvallisuutta rakentavan tiedon palasia.
”Se toivottavasti kirvoittaa uusia tutkimuskysymyksiä.”
Olemme olleet jo kotvan aikaa laaja-alaisen vaikuttamisen kohteena. Toivoisin lisää monialaista tutkimuspohjaista keskustelua yhteiskuntamme kriisinkestävyyden rakennusaineeksi. Kaipaisin myös analyysia siitä, millä tavoin mediayhteiskunnan ilmiöt, kuten median kaupallistuminen ja sosiaalinen media vaikuttavat turvallisuuskeskusteluun ja kansalaisten turvallisuuskäsityksiin.
Toivoisin tutkitun tiedon toiminnallistamista kansalaisten arkeen erityisesti ratkaisuja ja toivoa rakentavassa hengessä. Mediavälitteisen uhka- ja kriisikeskeisen puheen ohelle tarvittaisiin myös turvallisuutta rakentavaa keskustelua. Erityisesti nuorille suunnattua, tutkimustuloksista ja käytännön kokemuksista ammentavaa koulutusta siitä, miten pelastajien arjessaan kokemista vaikeista tilanteista on selvitty, ja mitä keinoja jokainen voi elämässään soveltaa.
Koonnut: Siiri Pohjoinen
Kirjoitus on julkaistu myös Pelastustiedossa 1/2024. Oliver Saal Pelastusopiston tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiopalveluista avasi juttusarjan numerossa 8/2023.
