Työturvallisuus 24.12.2019

Peilikuvaa Keski-Uudellamaalla – yhtenäisiä toimintamalleja hiottiin mittavassa köysipelastusharjoituksessa

Torninosturin kuljettajan pelastamisessa saattaja ja potilas ovat köysijärjestelmien varassa. Ohjausköysi estää tuulen aiheuttamaa heiluntaa ja pyörimistä toiminnan aikana. Kuvat: Toni Keto.

Torninosturin kuljettajan pelastamisessa saattaja ja potilas ovat köysijärjestelmien varassa. Ohjausköysi estää tuulen aiheuttamaa heiluntaa ja pyörimistä toiminnan aikana. Kuvat: Toni Keto.

Keski-Uudenmaan pelastuslaitos järjesti marraskuussa kahdeksanpäiväisen korkeanpaikan pelastamisen harjoituksen. Koko pelastuspuolen operatiivinen väki hioi yhtenäisiä toimintakuvioita- ja malleja.

Alueellisessa köysipelastusharjoituksessa oli kaksi tehtävää: potilaan pelastaminen mastosta joukkuemallia käyttäen sekä torninosturin kuljettajan evakuoiminen ohjaamosta. Tehtävät suoritettiin niin sanotulla peilikuvamallilla, jossa kaksi köysijärjestelmää toimivat samanaikaisesti nostoissa ja laskuissa.

Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksella on jo vuosia harjoiteltu sekä mieskohtaisia että ryhmäpelastamisen taitoja köysityöskentelyn menetelmillä. Harjoituksiin on vaihtelevasti osallistunut myös ensihoitolinjan työntekijöitä, mutta köysipelastustilanteessa tarvittavaa osaamista ja kykyä toimia haastavassa ympäristössä ei ole koulutettu heille riittävän kattavasti. Myös ensihoitajien olisi tärkeä saada koulutusta toiminnasta putoamisvaarallisella alueella. Pelastustoimen harjoitteet ovat vuosittain sisältäneet köysipelastuskaluston tuntemusta ja käyttöä eri harjoituskokonaisuuksina. Niissä on käsitelty työskentelyä putoamisvaarallisella alueella ja köysien varassa sekä erilaisten taljamallien harjoittelua ja putoamissuojaimen varasta pelastamista. Nyt oli aika koota aiemmin opittuja asioita yhteen joukkueharjoituksena, joka toteutettiin keikkaluontoisesti putoamisvaarallisen työn tiimin kouluttajien ohjauksessa ja valvonnassa.

5:1-taljajärjestelmän rakentaminen.

Harjoitus suoritettiin hälytysvasteen mukaisella henkilöstöllä, joka ylhäältä tai alhaalta pelastustehtävissä toiminta-alueellamme on palomestari, raivausauto, sammutusauto sekä nostolava. Harjoitukset järjestettiin paikallisen rakennuskonevuokraamon nostokurjessa kahdeksan harjoituspäivän aikana. Näin saatiin pääosin koko pelastustoimen operatiivinen henkilöstö harjoittelemaan.

Harjoituksen tavoitteena oli joukkueenjohtajille tarvittavien ja käytettävissä olevien resurssien tunnistaminen sekä henkilöstön toimintavalmiuksien tiedostaminen. Teknistä suoritusta johtavien tuli tunnistaa soveltuvat köysipelastamisen mallit, johtaa teknistä suoritusta sekä huolehtia työturvallisuudesta. Miehistön jäsenien tuli toimia osana köysipelastusryhmää, oppia tuntemaan tekniset ratkaisut ja käyttää kalustoa oikein. Harjoitusten aikana kaikkien tuli tiedostaa ja havainnoida työturvallisuuteen vaikuttavia asioita sekä toimia annettujen ohjeiden mukaan. Harjoitusten aluksi ryhmille kerrattiin tavoitteet ja turvaohjeet.

Mastosta pelastaminen

Tarkoituksena oli pelastaa putoamissuojaimen varaan jäänyt työntekijä ryhmämallia käyttäen. Perinteisestä työ- ja varmistusköysiajattelusta on siirrytty kahteen identtiseen eli niin sanottuun peilikuvajärjestelmään. Kaksi samanlaista köysijärjestelmää toimivat yhtä aikaa niin nostossa kuin laskussa lisäten toiminnan turvallisuutta. Lisäksi kahden identtisen järjestelmän etuna on, että köysijärjestelmän päässä voi olla vain potilas ja saattaja. Järjestelmään voidaan myös helposti lisätä mukaan koripaarit sekä muutoinkin muokata järjestelmää tehtävän mukaan. Tässä harjoitteessa potilaan yläpuolelle rakennettiin köysijärjestelmille kääntöpiste, jolloin saattaja ja potilas pystyttiin laskemaan alas.

Mastosta pelastaminen. Köysijärjestelmät alhaalla (peilikuvamalli).

Esimiehien kanssa käytiin läpi harjoitusskenaario, jossa henkilö on putoamissuojaimen varassa. Tiedustelussa ja tilannearviossa pohdittiin esimerkiksi seuraavia asioita: onko pudonnut suojaimen varaan? Onko saanut sairaskohtauksen? Mitä putoamisesta on voinut seurata? Miten kauan on ollut roikkumassa? Mitä roikkumisesta on seurannut? Onko potilas tajuissaan? Pystyykö kannattelemaan itseään? Tarvitseeko potilas hätäensiapua? Miten potilas tavoitetaan?

Päätöksenä oli, että potilas on tavoitettava ja potilaan putoaminen on estettävä. Ensiarvion jälkeen potilaan voinnista on vuorossa pelastus köysien avulla.

Ensimmäisen yksikön tehtävänä on tavoittaa potilas, vakiinnuttaa tilanne, aloittaa hätäensiapu, tehdä toimintasuunnitelma, eristää toiminta-alue, selvittää ankkuripisteet köysijärjestelmille ja aloittaa köysijärjestelmien valmistelu. Toisen yksikön saapuessa paikalle saadaan molemmille köysijärjestelmille riittävä henkilöstö ja rakennetaan köysijärjestelmät valmiiksi. Ryhmää johtaa se, jolla on paras kyky johtaa toimintaa.

Käynnissä on mastosta pelastaminen. Käytössä on kaksi samanlaista köysijärjestelmää eli niin sanottu peilikuvamalli.

Kun putoamissuojaimen varaan jäänyt henkilö on saatu alas, käydään pitkään roikkuneen potilaan hoito vielä läpi, jotta kaikille tulee selväksi, miten potilasta tulee käsitellä. Valjaita ei saa leikata pois, vaan mielellään niitä vielä kiristetään, jotta alaraajoihin kertynyt hapettomaksi muuttunut ja ympäröiviä kudoksia happamoittanut veri ei pääse nopeasti vapautumaan takaisin verenkiertoon. Potilas laitetaan tuettuun puoli-istuvaan asentoon. Ensihoidolle on kerrottava, että potilas on roikkunut pitkään ja saatava sellaiseen hoitolaitokseen, jossa on dialyysin mahdollisuus.

Torninosturin kuljettajan pelastaminen

Harjoituksessa torninosturin kuljettaja ei syystä tai toisesta pystynyt itse laskeutumaan ohjaamosta alas. Tarkoituksena oli evakuoida kuljettaja ohjaamosta köysijärjestelmiä käyttäen. Tässä harjoitteessa köysijärjestelmiin lisätty komponentti oli ohjausnaru, jolla estettiin tuulen aiheuttama heilunta ja pyöriminen laskun aikana. Lisänä oli myös laskun loppuosalla saattajan ja potilaan ohjaaminen torninosturin alaosan betonipainojen ohi tasaiselle paikalle.

Harjoituksesta saadun palautteen perusteella on hyvä, että harjoituksia pidetään kalustohallin ulkopuolella todenmukaisissa olosuhteissa ja paikossa, joissa keikka saattaa tulla vastaan. Monelle torninosturi ympäristönäkin oli ennalta tuntematon. Harjoituksella näytettiin, millainen tila toimintaan torninosturin huipulla on ja mitä toiminnassa tulee huomioida. Kaluston saaminen ylös aiheuttaa omat haasteensa ja myös ensihoito ahtaassa paikassa on hankalaa. Potilaan tilan vakiinnuttamisen jälkeen tulisi potilas saada mahdollisimman pian alas parempien hoitoresurssien luo.

Kääntöpiste köysijärjestelmille mastossa potilaan yläpuolella.

Vuosia on tehty perusharjoituksia, joita meidän alueella on viisi pakollista vuodessa. Nyt saatiin harjoiteltua hälytysvasteen mukaisella vahvuudella kokonaisharjoitus mastosta sekä torninosturista pelastamiseen. Saimme yhtenäisen mallin sekä toimintakuvion selväksi koko operatiiviselle henkilöstölle. On hyvä oppia, miten roolit jakautuvat ja miten ryhmä toimii köysipelastustilanteessa turvallisesti ja tehokkaasti. Ensihoidosta harjoitukseen ei osallistuttu muuten kuin muutamien seuraamassa olleiden osalta. Ensihoidon perusosaamista putoamisvaarallisella alueella työskentelyyn pitäisi kehittää, ennen kuin voidaan osallistua haastavampiin harjoituksiin.

Selkeät käskyt ja roolit tarpeen

Eniten kehitettävää oli kommunikoinnissa tehtävän aikana. Käskyjen tulee olla selkeitä, jotta kaikki tietävät mitä tapahtuu. Ryhmällä pitää olla toiminnan hallitseva ryhmänjohtaja ja kaikkien tulee tiedostaa oma roolinsa tehtävän aikana.

Seuraava vastaavanlainen harjoitus on 2020 lokakuussa, mutta tuon harjoituksen skenaario on vielä työn alla. Perusharjoitukset lähtevät pyörimään taas normaalisti keväällä. Myöskin laitoksen oma kouluttajakurssi on työn alla keväälle.

Joku on sanonut, että tieto lisää tuskaa. Mielestäni tieto lisää varsinkin toiminnan turvallisuutta ja valmiuksia toimia erilaisissa tilanteissa, sekä kykyä löytää oikeat toimintamallit työhön.


Kirjoittaja Toni Keto työskentelee palomiehen ja pelastussukeltajan tehtävissä Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksen keskuspelastusasemalla Vantaalla. Hän toimi myös harjoituksen suunnittelijana ja pääkouluttajana. Köysipelastuskouluttamisen lisäksi Keto kuuluu myös putoamisvaarallisen työn työryhmään ja HIKLU-yhteistyötoimikuntaan köysipelastuksen tiimoilta. Reilun 28 vuoden kokemuksen aikana hän on kouluttautunut HARRT-köysipelastajaksi ja HARRT-kouluttajatasolle 1.

Lue lisää