Sammutusasu pääsee pesuun. Saadaanko tulevaisuudessa tehokkaampia puhdistusaineita?
Pitkästä hankenimestä SAVE – Varusteiden ja kaluston puhdistus- ja desinfiointimenetelmien arviointi ja kehittäminen huolimatta tavoite on selkeä: kehittää pelastuslaitoksille tehokkaampia ja edullisempia puhdistusmenetelmiä, joilla altistuminen haitallisille yhdisteille olisi mahdollisimman vähäistä.
”Selvityksen mukaan palomiesten kokonaisaltistumisesta merkittävä osa tulee varustehuollosta. Altistuttaessa asbestille varustehuollolta vaaditaan erityisen tarkkaa toimintamallia, jotta turhilta altistumisilta ja epäpuhtauksien leviämiseltä vältyttäisiin. Myös perfluoratuille sammutusvaahdoille altistuttaessa välitön sammutusasujen pesu on tärkeää heti tehtävän jälkeen. Ensimmäinen ohjeistus tähän suuntaan oli ruotsalainen Skellefteå-toimintamalli”, kertoo tutkija ja hankkeen projektipäällikkö Juha Laitinen Pelastusopistosta.
Huolellinen puhdistus ensiarvoisen tärkeää
Epäpuhtaudet kulkevat elimistöön hengitysteiden, ihon ja ruoansulatuksen kautta.
”Kahden viimeisen altistumisreitin kautta tapahtuvan altistumisen torjunnassa sammutusvarusteiden huolellinen puhdistus on ensiarvoisen tärkeää. Pandemian aikana etulinjassa työskentelevien sairastumisen ehkäisemiseksi on kaluston puhtaudelle asetettu uudet normit ja desinfioinnin merkitystä on korostettu perinteisen puhdistuksen lisäksi. Desinfiointimenetelmien kirjavuus pelastuslaitoksilla arveluttaa henkilökuntaa ja desinfiointimenetelmien tehosta ei ole puolueetonta tutkimustietoutta”, Laitinen kuvailee.
Pullonkaulana palopukujen pesu
Pullonkaulana puhtaan paloaseman toimintamallissa ovat edelleen palopukujen pesutulokset. Amsterdamin pelastuslaitoksen kanssa tehdyissä testeissä vain noin 40 prosenttia palopukuun pinttyneistä myrkyllisistä yhdisteistä lähti pois vesipesussa, kun pukuja ei oltu välittömästi pesty likaantumisen jälkeen. Jos samassa pesukoneessa oli likaisempi ja puhtaampi sammutusasu, toinen näytti likaantuvan vähän ja toinen vastaavasti puhdistuvan.
Normaalissa vesipesussa epäpuhtauksia kertyy ajan mittaan kosteutta ja lämpöä eristäviin kerroksiin, jolloin myös vaatteen hengittävyys kärsii ja lämpökuorma kasvaa. Suositus on, että likaiset ja pestävät asusteet pakataan jo keikkapaikalla itsesulavaan pesusäkkiin, jolloin altistuminen jää mahdollisimman pieneksi.
”Yksi hankkeen pontimista on nestemäisestä hiilidioksidista saadut alustavat kansainväliset tutkimustulokset. Pesumenetelmään on oma pesukoneensa, jossa pyykit pyörivät koneessa hitaasti. Menetelmä puhdistaa palopuvuista myös huokoset. Prosessissa ei käytetä vettä ja hiilidioksidi kerätään talteen pesun jälkeen. Lisäksi palopuvuista irronnut myrkyllinen lika voidaan kerätä talteen, jolloin se ei joudu takaisin ympäristöön.”
Astronauttien ihmeaine?
Tämä astronauttien käyttämä pesutekniikka on vielä kallis, mutta Suomessa voisi Laitisen mukaan toimia pesula, johon vaatteet lähetettäisiin keskitetysti kerran vuodessa ”syväpesuun”.
Myös muiden henkilökohtaisten suojavarusteiden, kuten suojahuppujen, alusvaatteiden, paineilmalaitteiden, kypäröiden ja muiden tarvittavien työvälineiden puhtaan paloaseman mukaisiin huoltokonsepteihin tarvitaan uusia tekniikoita. Vesipesun sietävien varusteiden lisäksi on elektronisia varusteita, kuten Virve-puhelimet, lämpökamerat ja muut kommunikaatiovälineet, joita tulee puhdistaa rajoitukset huomioiden. Liian voimakkaasti hapettavat menetelmät voivat aiheuttaa herkkien materiaalien ja siten niiden suojausominaisuuksien heikkenemistä. Tutkimuksella haetaan siis tekniikoita, joilla on hyvä puhdistuskyky ja joita materiaalit sietävät, mutta kustannukset eivät nouse liian korkeiksi.
Pandemian aikana etenkin ensihoidon ambulanssien kaluston desinfioinnin tehokkuus ja nopeus ovat nousseet tärkeään rooliin. Vastausta haetaan siihen, säilyykö desinfioinnin tehokkuus ja saavuttavuus eri kohteisiin, jos nopeutta nostetaan. On tärkeää myös, että ambulanssin tuuletus hoidetaan hyvin ja varoajat käsittelyn jälkeen ovat oikein mitoitettuja. Silloin tehoaine ei aiheuta ongelmia ensihoitajille tai potilaille.
Tarvetta selkeälle ohjeistukselle
”On tarve selkeälle ohjeistukselle, kuinka pelastuslaitosten ambulanssit tulisi tulevaisuudessa desinfioida ja mitä menetelmiä niihin tulisi käyttää”, Laitinen sanoo.
Hankkeessa hyödynnetään pesukokeita, asiantuntija-arvioita ja käyttäjäpalautteita. Pesutekniikoiden nykytilannetta pelastuslaitoksilla kartoitetaan sähköisellä kyselyllä. Hankkeessa tarkastellaan perinteisen vesipesun tehokkuuden parantamista pesu- ja kuivausohjelmia optimoimalla ja lisäämällä prosessiin mahdollisesti uusia tekniikoita, kuten vetyperoksidi- ja otsonointikäsittelyä. Menetelmien puhdistus- ja desinfiointitehokkuuden lisäksi tarkastellaan niiden kustannuksia.
Esimerkiksi paineilmalaitteiden kasvo-osan puhdistumistehokkuutta arvioidaan suihkutus- ja rumpumenetelmällä. Ei vesipesua sietävistä sammutusvarusteista tarkastellaan lämpökameroiden puhdistumistehokkuutta perinteisen pyyhinnän ja pyyhinnan sekä vetyperoksidikäsittelyn jälkeen. Ambulansseihin testataan kolmea desinfiointitekniikkaa, jotka perustuvat vetyperoksidiin, vetyperoksidin ja hopean yhteisvaikutukseen sekä natriumhypokloriittiin. Tehoaineet levitetään sumuna tai kuivasavuna ambulanssiin.
Saatujen tulosten perusteella annetaan suositukset tulevaisuudessa käytettävistä pesu- ja desinfiointitekniikoista pelastuslaitoksille ja samalla tuotetaan koulutusmateriaalia Pelastusopistolle ja pelastuslaitoksille.
Teksti ja kuva: Kimmo Kaisto
