Kuvakaappaus: 118 swissfire.ch 7/2019.
Monivammaiset liikenneonnettomuuden uhrit asettavat ensihoitajille suuria haasteita. Monivammaisuus tarkoittaa Sveitsissä vähintään kolmen (Suomessa kahden, suomentajan huomautus) elintärkeän elimen vammaa.
Kolaripaikalle saapuvan ensihoitoyksikön ensimmäinen tehtävä on selvittää loukkaantuneiden lukumäärä ja heidän sijaintinsa. Jotkut voivat olla autoissaan puristuksessa, toiset useita metrejä niiden ulkopuolella.
Kolariauto voi olla vahingoittumaton tai lähes täysin murskaantunut. Nokkakolarissa kojelauta ja moottori siirtyvät useimmiten taaksepäin, jolloin etupenkillä istuvien jalat yleensä jäävät puristukseen.
Monivammaisen uhrin vammat ovat seurausta suorista iskuista ja äkillisestä hidastumisesta. Nämä tekijät voivat aiheuttaa kaikille elintärkeille elimille vakavia vammoja. Vammat on mahdollisimman nopeasti kartoitettava, jotta niiden hoito voitaisiin aloittaa, vaikka uhri olisi kiinni kolariautossa.
Pelastajien on tehtävä mahdolliseksi ensihoitajien työ auton sisällä uhrin irrottamiseen saakka. Ensihoidon ja pelastustoiminnan johtajat sopivat uhrin tilan perusteella, millä menetelmällä hänet saadaan mahdollisimman nopeasti irrotettua.
Lääkäri ja ensihoitajat arvioivat potilaan perusparametrit: tajunnan tason, veren happipitoisuuden, verenpaineen ja pulssin. Jos sydän lyö, tajuttomalle potilaalle voidaan asettaa intubaatioputki ja aloittaa rauhoittava lääkitys hengitysteiden suojausta ja riittävää hapensaantia varten.
Jos potilas on tajuissaan, hän saattaa olla hyvin levoton ja peloissaan. Jos hän lisäksi on puristuksessa, ahdinko ja kivut vaikeuttavat ensihoitoa. Potilaan rauhoittaminen edellyttää kivunpoistoa. Suoneen annettava voimakas kipulääke samalla rauhoittaa potilasta.
Kun perusparametrit on selvitetty, tutkitaan vammoja tarkemmin. Suurella nopeudella tapahtunut törmäys voi aiheuttaa verenpurkaumia, raajojen tai lantion murtumia sekä vatsaontelon, rintakehän, kallon tai selkärangan vammoja. Potilaalle voidaan asettaa niskatuki.
Sisäiset verenvuodot voidaan todeta erilaisista oireista, kuten levottomuudesta, runsaasta hikoilusta, kalpeudesta, tuskaisuudesta, matalasta verenpaineesta tai korkeasta pulssista. Vatsaontelon vammat voivat aiheuttaa vatsan turpoamista, lihasjännitystä tai kosketusarkuutta.
Rintakehän vammat voidaan havaita seuraavista oireista: erittäin nopea hengitys, veren matala happipitoisuus, matala verenpaine, vaikeasti havaittava hengitys, ihon pullistuma ja kasaan painunut keuhko. Viimeksi mainittua vammaa hoidetaan poistamalla nestettä rintaontelosta.
Uhrin vapauttamista varten pelastajat voivat irrottaa auton katon ja siirtää auton osia. Vaativin vaihe on potilaan siirto rankalaudalle. Jos uhri on puristuksessa kojelautaa vasten, varsinkin lantion alueelta saattaa paljastua suuria verenvuotoja, jotka voivat aiheuttaa sokin.
Heti kun potilas on rankalaudalla, hänet sidotaan lantiovyöllä, joka pitää lantion paikallaan tai lantiomurtuman tapauksessa rajoittaa verenvuotoa.
Hänelle annetaan verenvuotoa rajoittavaa traneksaamihappoa ja kipulääkitystä jatketaan. Murtuneet raajat sidotaan.
Kuljetuksen aikana seurataan potilaan parametreja, annetaan rauhoittavaa lääkitystä, jatketaan kivunpoistoa ja hoidetaan verenvuotoja. Tarkkaillaan niiden ruumiinosien tilaa, jotka ennen irrotusta eivät olleet näkyvissä. Lisäksi estetään potilaan tilaa huononemasta kuljetuksen aikana.
Teksti: Daniele Speciale, ensihoitolääkäri
118 swissfire.ch 7/2019
Käännös: Risto Lautkaski
