Pelastustoiminta 19.11.2020

Painavaa asiaa ilmailun ja lentoasemien turvallisuudesta CTIF-seminaarissa

Yliopettaja Matti Honkanen Pelastusopistosta kertoi havaintoja ja valotti yhteistoimintaharjoitusten tulevaisuusnäkymiä. Kuvakaappaus seminaariesityksestä.

Yliopettaja Matti Honkanen Pelastusopistosta kertoi havaintoja ja valotti yhteistoimintaharjoitusten tulevaisuusnäkymiä. Kuvakaappaus seminaariesityksestä.

Lentoasemien pelastustoiminnan CTIF-seminaari järjestetään kahden vuoden välein. Tavoitteena on ilmailun ja lentoasemien turvallisuuden parantaminen sekä tiedonvaihto. Ajankohtaisia ja kiinnostavia aiheita riitti 17. marraskuuta koko päiväksi rakettivarjoista aina harjoitusten kehittämiseen.

CTIF Norjan puheenjohtaja ja CTIF:n varapuheenjohtaja Ole J. Hansen kertoi tammikuisesta Stavangerin lentokentän pysäköintihallin tulipalosta. Kyseessä oli 3000 auton parkkihalli, jossa oli tapahtumahetkellä noin 1600 autoa.

”Lentokenttä on Norjan vanhin, vuodelta 1937. Lentokenttäpaloauto Panthereita on kolme. Palo syttyi klo 15.25 ja hälytys tuli klo 15.33. Lentokentältä hälytettiin kunnallinen palokunta, joka oli myös lähellä.

Lentokentältä lähti alkuun yksi sammutusauto ja yksi palomies, koska ensitietona oli palava auto ja se oli lentoaseman hälytysohjeen mukainen vaste. Auton sammutusta yritettiin alkusammuttimella ja sammutuspeitolla, jossa ei onnistuttu. Heillä on vastuu pääasiassa lentokoneonnettomuuksista. Sammutus ei onnistunut ja kunnallinen palokunta saapui paikalle klo 15.53.”

Palo syttyi viisikerroksisen parkkihallin ensimmäisessä kerroksessa Opel Zafira -merkkisestä autosta, joka ei ollut sähkökäyttöinen. Julkisuudessa arveltiin aluksi sähköauton syttyneen palamaan. Hansenin mukaan ei voi sulkea pois, etteikö sähköautojakin olisi palanut, mutta sitä oli vaikea päätellä täydellisesti palaneista autoista.

Palokunta yritti kohteeseen sisälle, mutta joutui aina välissä perääntymään voimakkaana riehuvan palon takia. 19 metriä sekunnissa puhaltava tuuli levitti paloa tehokkaasti. Lentokenttä suljettiin klo 16.15 voimakkaan palon ja savun takia. Loput lentokentän palokunnasta liittyivät mukaan sammutustöihin. Lentokenttäpaloautojen tehokkaita tykkejä käytettiin vasta viiveellä koska aluksi oli vaarana vahingoittaa paikalla olevia ihmisiä sammutesuihkulla

”Autojen tankeista vuoti polttoainetta, mikä tehosti tulipaloa. 30 minuutin kuluttua osa rakennuksesta romahti eikä sisään päässyt enää. Myös lähellä oleva hotelli piti evakuoida savun takia. Tuuli toisaalta myös tuuletti savuja pois tehokkaasti. Palo saatiin hallintaan kello yksi yöllä. Lentokenttä avattiin taas ja ensimmäinen lento oli aamukuudelta” Hansen kertoo.

Sammutusvaahto ja ympäristö

Hansen pohtii tulevaisuutta ja ympäristöä. Vaahtoa käytettiin yhteensä vajaat viisi tuhatta litraa. Sammutetta käytettiin yli 150 tuhatta litraa, josta osa meni viemäreihin, osa jäi maastoon ja ympäristöön.

”Emme tiedä, mikä merkitys sillä on ympäristölle tulevaisuudessa. Niin sanotuissa fluorittomissakin vaahdoissa on aina jonkin verran yhdisteitä, joiden vaikutusta ei tiedetä. Uutta parkkihallia on jo alettu rakentaa entisen tilalle. Uskon, että palonkestosäädöksiin on tulossa parannuksia 15 minuutista, samoin vaatimuksiin automaattihälytyksistä”, Hansen uskoo.”

Voit tutustua raporttiin Stavangerin lentokentän pysäköintihallin tulipalosta.

Laajarunkoiset koneet haasteellisempia

Finavian pelastuspalvelun vuoromestari Jani Mäki kertoi eri konetyyppien ominaisuuksista pelastustoiminnassa. Kapearunkoinen kone on selkeä savusukelluksen kannalta. Laajarunkoinen on sokkeloisempi ja haastavampi. Penkit ovat voineet onnettomuudessa liikkua ja savu vaikeuttaa tehtävää. Laajarunkoisissa rahtikoneissa rahti voi yllättää ja palokuormaa voi olla paljon polttoaineen lisäksi.

Välittömän vaaran alueella myrkyllisten palokaasujen lisäksi on otettava huomioon muut haitalliset hiukkaset. Muun muassa vaurioituneet komposiittirakenteet altistavat pelastus- ja lääkintähenkilökunnan pienhiukkasille, joten jatkossa suojaustaso pitää ottaa vielä paremmin huomioon. Monipuolinen harjoittelu lentokoneilla on haasteellisempaa, koska niitä saadaan harvoin leikeltäväksi autonraatojen tapaan.

Komposiitista lentokoneissa ja niiden riskeistä sekä altistumisesta kertoi myös vanhempi opettaja Miika Hänninen Pelastusopistosta.

Harjoituksia kehitetään jatkuvasti

Yhteistoimintaharjoitusten tulevaisuusnäkymiä valottivat yliopettaja Matti Honkanen Pelastusopistosta ja ylitarkastaja Veli-Matti Sääskilahti Traficomista. Sääskilahti toimii myös puheenjohtajana ja Suomen edustajana kansainvälisessä kokouksessa eli CTIF:n lentoasemien pelastustoiminta -komissiossa.

”Valmius lento-onnettomuuksiin varautumiseen on parantunut paljon viime vuosina. On silti tärkeätä ottaa jatkossa paremmin huomioon ja harjoitella, miten selvitä onnettomuustilanteissa pimeässä, sumussa ja muuten hankalissa sääolosuhteissa erityisesti talvella. Yhteistoimintaharjoitukset ovat hyvä keino harjoitella näitä asioita. Rakettivarjot ovat tärkeä koulutusasia. Lähitulevaisuudessa myös sähkölentokoneet tulevat varmasti yleistymään. Se vaatii perehtymistä ja koulutusta – miten saadaan esimerkiksi stabiloitua sähköllä toimiva potkuri niin, ettei aiheuta vaaraa pelastajille”, Sääskilahti sanoo.

Ilmaliikenneonnettomuuksiin varaudutaan muun muassa säännöllisillä lentoasemien yhteistoimintaharjoituksilla.

Sääskilahti on vapaasti suomentanut havainnollisen artikkelin rakettivarjoista. Hän kertoi myös Suomen ilmailun turvallisuusohjelmasta FASPista. Siinä arvioidaan riski- ja suorityskykyperusteisesti Suomen ilmailun riskikuvaa 15 osa-alueella.

”Pari vuotta sitten aloimme yhdessä suunnitella yhteistoimintaa ja rakensimme sähköiset työkalut harjoitusten etukäteissuunnitteluun ja arviointiin. Se yhdenmukaistaa tulosten vertailua, eli missä on onnistuttu ja missä on kehittämistä. Jatkossa on sitten valmiita harjoitussuunnitelmia ja voidaan kehittää harjoituksia aina paremmiksi. Oikeita tilanteita on onneksi niin harvoin, että harjoituksilla on iso merkitys. Eri toimijoiden pitää pysyä omassa roolissaan yhteistoiminnassa oli kyse sitten pelastusviranomaisen tai poliisin johtamasta tilanteesta”, Honkanen kertoo.

Hänen mielestään ylimmän johdon toimintaan kannattaa satsata harjoituksissa ja hyödyntää erilaisia kokoontumistapoja, kuten Teams tai Skype. Pitää olla valtakunnallisesti yhteiset toimintatavat viestiä. Tiedonkulussa tärkeät tiedot pitää saada helposti niitä tarvitseville ja hyödyntää asiantuntijoita. Pelastussuunnitelman testaaminen ja tarvittaessa hienosäätö on tärkeätä.

”Henkilöstön työturvallisuus ja suojaetäisyydet ovat tärkeitä. Myös pelastusyksiköiden opastus portilta onnettomuusalueille pitää järjestää, sillä pelkästään lentokentällä liikkuminen pimeässä on haastavaa. Valoja on paljon ja pitää tietää niiden merkitys. Pitää miettiä ja harjoitella myös eri tukitoimintojen sijoittelua ja merkintää, miten valaistaan ja onko kalusto siihen sopivaa. Nämä eivät aina ole itsestäänselvyyksiä”, Honkanen jatkaa.

Pelastusopisto järjestää yhdessä Finavian kanssa joka toinen vuosi suuremman viranomaisten yhteistyöharjoituksen ja joka toinen vuosi pienemmän. Kaikki 21 lentoasemaa käydään läpi. Myös muun muassa lento-onnettomuuksiin soveltuva käsikirja on suunnitteilla Pelastusopistolla.

Tilaisuudessa pelastuspäällikkö Jorma Alho Keski-Uudenmaan pelastuslaitokselta toivoi yhteistyötä Pelastusopiston kanssa suuronnettomuusharjoitusten suunnittelussa ja toteutuksessa Helsinki-Vantaan lentokentällä. Ne ovat varsin työllistäviä.

”Olemme valmiita keskustelemaan erilaisista pelastusharjoitusten toteutusmalleista”, Honkanen vastasi.

Rakettivarjot ja pienkonesimulaattori

Myös rakettivarjojen vaarat puhututtivat seminaarilaisia. Jukka Väänänen Länsi-Rannikon Koulutus Oy WinNovasta kertoi ilmailuun liittyvästä turvallisuuskoulutuksesta.

”On todettu, että pelastajat tarvitsevat lisäkoulutusta pienkoneisiin liittyen. Rakettivarjo on pelastajille ehkä se vaarallisin työturvallisuuden kannalta. Se ei ole kuitenkaan rakettitiedettä, pienillä asioilla ollaan turvallisemmalla puolella. Koulutuksen keskiö on pelastajan työturvallisuudessa, jotta osataan toimia onnettomuuspaikalla oikein – esimerkiksi miten lähestytään konetta, miten sammutetaan ja mikä on taktiikka.”

Lyhytkoulutus järjestetään Porissa, jossa on hyvä oppimisympäristö. Työn alla on myös siirrettävä pienkonesimulaattori, joka voidaan viedä peräkärryllä koulutuspaikalle.

”Rakennamme simulaattoriin myös laukaisudemon, joka havainnollistaa muun muassa vaara-alueen. Myös pelastusvarjon vaarattomaksi tekemistä voi harjoitella”, Väänänen kuvailee.

Palomestari Olli Ryhänen Keski-Uudenmaan pelastuslaitokselta kommentoi, että esimerkiksi HIKLU-alueella on laadittu pelastustoimintaa varten 1–2-sivuisia toimintaohjekortteja, joiden lento-onnettomuutta käsittelevässä kortissa on käsitelty lyhyesti myös rakettivarjon huomioimista.

Pelastuspäällikkö Simo Ekman Finavialta kertoi ilmaliikenneonnettomuuden riskeistä ja seurauksista.

”Suomessa tapahtuu kolme onnettomuutta miljoonaa lentoa kohden. Todennäköisyys on siis pieni, mutta kukaan ei voi tietää, milloin sellainen sattuu. Ensimmäiset minuutit ovat äärimmäisen tärkeitä, jotta koneen mahdollinen ulkopuolinen tulipalo saadaan sammutettua ja pelastettua ihmiset ”putken” sisältä.”

CTIF:n varapuheenjohtaja ja CTIF Suomen koordinaattori Taina Hanhikoski kertoi tuoreita kuulumisia 40 jäsenmaan järjestöstä. Hän kiitti myös muita seminaarin kumppaneita eli Finaviaa, Pelastusopistoa, Traficomia ja rahoittajaa Palosuojelurahastoa. Seuraava seminaari pidetään viimeistään kahden vuoden kuluttua vuonna 2022.

Tutustu seminaarin ohjelmaan ja lisätietoihin.

Teksti ja kuva: Kimmo Kaisto