Marko Hassinen uuden, tai oikeastaan vanhan työpaikkansa edustalla. Hassinen palaa kymmenen Pelastusopisto-vuoden jälkeen takaisin Itä-Suomen yliopistolle.
”Minulla on työn alla olevia innovaatioita, joita yliopistomaailma pystyy tukemaan”, sanoo Hassinen.
Mitähän tämä pöly mahtaa sisältää? Kysymys tuli Marko Hassisen mieleen erään kerrostalon huoltokäytävässä konttaamisen jälkeen. Hassinen on sivutoiminen yksikönjohtaja Suonenjoen paloasemalla, ja huoltokäytävään palokunta oli hälytetty savunhajun takia. Hajun aiheuttajaa ei löytynyt, mutta tehtävän jälkeen Hassinen oli yltä päältä oudon pölyn peitossa.
”Talo oli rakennettu joskus 1960-luvulla, ja putkieristeet olivat takuulla asbestia. Pelastusopistolla kyselin, että jos sammutusasussa on asbestia, poistuuko se pesussa.”
Kukaan ei tiennyt. Niinpä kysymyksestä syntyi hanke, jossa tutkittiin, kuinka asbestikuidut tarttuvat sammutusasuihin ja työtakkeihin.
Tämä on ollut tyypillinen syntyprosessi monessa muussakin hankkeessa, jota Hassinen on luotsannut Pelastusopistolla. Ne ovat kummunneet käytännön pelastustoiminnassa syntyneestä ihmettelystä, ja koska lähtökohta on ollut käytännönläheinen, hankkeiden tulokset on saatu helposti jalkautettua takaisin käytäntöön.
Hassinen ehti toimia Pelastusopiston erikoistutkijana kymmenen vuotta. Maaliskuun alussa hän jätti opiston ja aloitti työt Itä-Suomen yliopistossa tietojenkäsittelytieteen opettajana.
Muutakin kuin raportti
Hassinen on luotsannut monia pelastusalan työturvallisuutta muovanneita hankkeita, kuten hankejatkumoa täydentävistä sammutusmenetelmistä tai tutkimusta metsäpalojen palokaasuille altistumisesta. Kaikissa päämäärä on ollut työturvallisuus, konkreettiset parannukset pelastustoiminnassa.
”Jos tekisimme sammutustekniikkahankkeen, jonka ainoa tuotos olisi 350-sivuinen raportti, en jaksa uskoa, että sitä odotettaisiin pelastuslaitoksilla samaan tapaan kuin jääkiekon olympiafinaalia.”
Pelastusalalla hieno raportti ei palvele lopputarkoitusta.
”Kun sen sijaan saamme tutkimuksen myötä hyvät toimintaohjeet kentälle, se hyödyttää loppukäyttäjää, eli apua tarvitsevaa kansalaista.”
Tutkijan aika menee hallinnointiin
Hassinen näkee parantamisen varaa niin pelastusalan tutkimuksessa kuin yleisestikin suomalaisessa tutkimustoiminnassa.
”Hankkeiden ylipainoisuus johtaa siihen, että hankkeiden kokoon juoksemiseen ja hankerahoituksiin menee hirveän paljon sitä resurssia, joka voitaisiin käyttää työn tekemiseen.”
Jos Hassinen voisi muuttaa jotakin pelastustoimen tutkimuksessa, se olisi resursointi. Kun tutkijoilla olisi jatkuvat työsuhteet ja rahoitus, heidän aikansa ei menisi hankerahoituksen miettimiseen ja hallinnointiin.
”Muuten käy helposti niin, että hetket oikeaan tutkimustyöhön ovat hyvin, hyvin vähissä.”
Mitä tulee työpaikan vaihdokseen, siihen vaikutti myös Pelastusopiston nykyinen työilmapiiri, jonka Hassinen kokee heikentyneen. Hän on miettinyt asiaa paljon. Hänet on pitänyt Pelastusopistolla lojaliteetti niin työkavereita kuin tutkittavia asioita kohtaan.
”Jossain vaiheessa kuitenkin totesin, että itseäkin kohtaan pitää olla lojaliteettia.”
Lue lisää: Metsäpalosta irtoaa ikävä kemikaalicocktail – altistuminen on iso riski sammuttajalle
Lue koko haastattelu Pelastustiedosta 2, joka ilmestyi 23. maaliskuuta!
Teksti: Kaisu Puranen
Kuvat: Akseli Muraja
